sunnuntai 26. elokuuta 2012

Rovaniemi rn

Tänään käytiin siis tosiaan ensimmäisissä näyttelyissämme Fantan kanssa. Aamulla lähdettiin aikaisten ajamaan kohti Rovaniemeä ja siellä sitten odoteltiin jännityksellä vuoroamme. Fanta oli paikan päällä ihan innoissaan, yritti jatkuvasti loikkia naamalleni pusuttelemaan. etenkin silloin jos puhdistin sen peppuvilloja hiekasta. Hassu kakara.
Kehässä tuo onneksi käyttäytyi mallikkaasti. Tosin tuomarin tullessa hiplailemaan tuota katseli Fanta häntä aluksi ihan kummaksuen, mutta antoi ongelmitta koskea itseensä. Junnunarttuja oli siis vain kaksi. Lopputuloksena reissusta Fanta sai sen tuloksen, mitä osasin sille odottaakkin, siis JUN-H. Loppuun vielä arvostelu ja tuomarina siis Elina Tan-Hietalahti.

"Narttumainen. Hyvän kokoinen ja miellyttävä luonne. Vääränmuotoinen pää. Hyvä kaula ja selkälinja. Hyvin pentumainen. Hyvin hoidettu turkki. Hyvä väri. Liikkeiden tulisi olla voimakkaammat. Hyvä karvanlaatu."

                                                                             Kuvat © Anne O. ja Heidi O.                                               
                                                                                  
 Ei ollut minulle mikään yllätys, että päästä tuli mainintaa! Sitä osasin jo odottaakin, tosin odotin myös, että takakorkeudesta olisi sanottu jotain, mutta onhan tuo kyllä jo sen verran tasoittunut, ettei sitä niin helposti huomaakaan enää. Ensivuonna käydään sitten kokeilemassa uudelleen näyttelyitä, kunhan tuo on vähän kehittyneempi.

lauantai 25. elokuuta 2012

Tää on elämää ei sen enempää

Hoah, mitään kovin ihmeellisyyksiä ei ole tapahtunut, joten kerron suoraan taas lähinnä treeneistä ja parista koirakamusta, joita ollaan tavattu.

16.8.2012

Illalla oli Fantan tokotreenit. Käytiin läpi jälleen taas alon kaikkia liikkeitä ja tehtiin erilaisia harjoituksia niihin liittyen. Tyttö oli taas aivan loistava, mutta sitten... paikkis. Se yllätyksekseni nousi kesken paikkiksen seisomaan ja oli tulossa luokseni. Ennen lähtöään se oli vähän epäluuloisen oloinen vierustovereitaan kohtaan, jotka heiluttelivat korviaan polttiaisten takia. Ei hajuakaan, mikä sille tuli... Niin ja luoksetulossakin se oli kyllä melkoisen hidas, mutta muutoin meni hyvin.

17.8.2012

Nähtiin hurttien kanssa Iiidaa, Felixin siskopuolta Sandraa ja Akemia. Siinähän se lenkki meni koirien leikkiessä, tai siis lähinnä Fantan ja Akemin leikkiessä ja Sandran juostessa niiden perässä. Felix oli lähinnä omissa maailmoissaan, mutta suureksi yllätyksekseni sekin innostui leikkimään Akemin kanssa yhdessä vaiheessa! Kastrointi on varmaan tosiaan vaikuttanut tohon jotenkin, kun pystyy nykyään joidenkin urostenkin kanssa leikkimään. Tosi mahtava juttu!


19.8.2012

Sunnuntaina oli tarkoitus suunnata mätsäreihin Rovaniemelle, mutta kuskini sattui kivasti sairastumaan juuri silloin. Nooh, onneksi kyseessä olivat vain mätsärit, joten eipä se maailmaa kaatanut. Aina ei elämä mene kuten suunnittelee, niinhän se on. Mutta päätinkin käydä hurttien kanssa sitten jälleen keräilemässä vähän mustikoita, kun niitä löytyi yhdestä paikasta ihan hurjasti. Semmoiset viisi litraa tuli mukaan lyhyessä ajassa.

20.8.2012

Maanantaina kävin Felixin kanssa koirakoulussa. Jo paikalle tultaessa Felix käyttäytyi tosi upeasti! Oli kuin muita koiria ei olisi ollutkaan, vaikka tällä kertaa treeneissä oli yllättävän paljon koiria. Mahtava piski. Tosin, sen lahnaus oli jälleen ongelma!
Otettiin pujottelua tötsien lävitse, ohitusharjoituksia, kontaktia, paikkista, luoksetuloa jajaja... mitäköhän muuta. No kuitenkin, Felix suoritti kaiken mitä siltä vaadittiin, mutta tosiaan lahnasti. Ja aina jos jäi johonkin väliin jotain ns. tyhjää odotus aikaa, käytin tilaisuuden hyväkseni ja harjoiteltiin Felixin kanssa seisomista. Hitsi että tekisi mieli mennä käyttämään Felixiäkin taas mätsäreissä, sopivia mätsäreitä odotellessa siis.

23.8.2012

Torstaina oli sitten taas Fantan tokotreenit. Jälleen tyttö oli oikein mainio. Seuraamisessa meinasi vain edistää välillä, taisi olla sen verta innoissaan. Mutta taas jouduin hämmästymään, koska paikkis. Se nousi... jälleen. En voi oikeasti uskoa, että tuosta tuli meille käden käänteessä joku ongelma. En olisi koskaan uskonut, että meille tulee Fantan kanssa ongelma paikkiksessa. Yksin ollessaan paikkiksessa se kyllä pysyy vaikka kokopäivän, mutta en sitten tiedä mikä siinä on nyt, kun on toisia koiria vieressä. Ennen se ei välittänyt niistä, paitsi nyt. Voisikohan se tosiaan johtua siitä yhden sakemannin syöksymisestäö kohti pari viikkoa aikaisemmin... En tiedä yhtään.
Masensihan se nousu mieltä kyllä vähän ja pelko koetta kohtaan nousi. Huh, nojaa... Paikkis tulee menemään todennäköisesti nollille, mutta noh. Meidän paikkis oli aijemmin aika varma, mutta nyt se on vissiin juuri ennen kokeita alkanut kivasti hajoamaan. Tyypillistä.

25.8.2012

Nyt lauantaina tavattiin  hurttien kanssa Tiinaa, Jekkua ja Kuuppista. Otettiin aluksi meidän lähikentällämme paikkistreenejä Fantan ja Jekun kanssa. Aijemmin olin varma, että Fantan nousu paikkiksessa johtui treeneissä olleen bortsun paineistavasta tuijotuksesta, mutta nämä treenit osoittivat väitteeni vääräksi. Se nousi Jekunkin kanssa paikkiksesta samalla tavoin kuin treeneissä. Nyt pystyin tosin rankaisemaan Fantaa selkeämmin nousemisesta toisin kuin ohjatuissa treeneissä. Ja oli kiva että päästiin treenaamaan tuota paikkista, koska sain Fantalle nyt paljon onnistumisia. Aika lyhyin aikavälein kävin palkkailemassa sitä ja loppujen lopuksi pysyihän se tyttö siellä.
Sitten käytiin vähän lenkkeilemässä välissä. Kaikki muut riehuivat oikein innoissaan, paitsi Felix, joka oli nyt taas vähän omissa maailmoissaan. Siinähän se lenkki meni ja noin matkan puolivälissä siellä metikössä tuli vastaan lenkkeilijäkin koiransa kanssa. Eipä usein tule siellä ketään vastaan... Kuitenkin, kukaan koira ei onneksi mennyt toisen luo, vaikka olivat vapaina. Otettiin hurtat kiinni siksi aikaa, että toinen pääsi ohi ja matka jatkui. Fanta muuten käyttäytyi tosi kivasti tuohon tilanteeseen nöhden, aijemmin se olisi saattanut alkaa haukkumaan toiselle koiralle, koska otin sen kiinni yllättävässä tilanteessa. Nyt se haukahti vain kerran pari alussa ennenkuin sain sen kiinni ja siinä se! Felixikin käyttäytyi oikein nätisti, olisin kuvitellut sen aloittavan vinkumis konsertin, mutta kiltisti se vain istui.


Lenkin lopussa mentiin taas kentälle. Otettiin vielä pari kertaa paikkistreenit. Tällä kertaa Fanta ei onneksi edes ollut aikeissa nousta! Mahtava juttu, jospa sillä nyt hautuis asia taas vähän päässä ja se muistelis, että siinä maassa pitää pysyä vaikka olis se toinen siinä vieressä. Toivottavasti päästäisiin vielä seuraavalla viikolla ennen kokeita treenaileen vähän tota paikkista taas jonkun kaverin kanssa.


-----------------------------------------------------------------

Fantan kanssa ollaan tokossa muutoin treenailtu lähinnä sitä ruutua, merkkiä, noutoa ja kaukoja. Tokopakettini saapui tässä eräänä päivänä, niin treeneihin on liittynyt myös metalli. ja tunnistusnouto. Hyvin Fanta osaa jo toimia niiden kanssa, vielä kun tunnarissa tajuaisi, ettei niitä kapuloita tarvitse tassulla söhiä löytääkseen oikean, vaan se pelkkä nenän käyttö riittää. Sitten kun saadaan noita juttuja ees johonki vaiheeseen, niin kokeillaan myös jossakin vaiheessa ohjattua noutoa. Mutta mutta, hitaasti hyvä tulee! Eipä tässä mikään kiire ole noita oppia.

Huomenna onkin sitten luvassa postausta meidän ekoista näyttelyistä, joihin osallistutaan! Saas nähdä miten tulee menemään. Tähän loppuun voisin vielä törkkästä pari satunnaista kuvaa:

Katupiskit 18.8.2012
Aamulenkiltä 20.8.2012
Aamulenkiltä 20.8.2012

maanantai 13. elokuuta 2012

Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

... kuten myös tämä kesälomakin. Jokseenkin haikea huomata, kuinka kesä oli ja meni ja syksy tekee urakalla tuloaan! Huomenna sitä ollaan taas koulun penkillä. Kesä meni niin nopeaa... mutta ainakin tämä oli oikein mukava kesä. Tuli touhuttua koirien kanssa kivasti kaikenlaista. Näinä parina viimeisenäkin päivänä (12-13.8.) kävin mustikassa koirien kanssa! Molempina päivinä keräilin vähän yli kaksi tuntia saaliina noin 4 lirtaa. Yhteensä sain siis lähemmäs 8 litraa ja myyn ne kaverin äidille. Ja nyt muistan taas kuinka tylsää puuha mustikoiden puhdistus on... Mutta Fanta tajusi viimein, että puskista voi syödä mustikoita. Odottelinkin jo vähän, että milloin se sen keksii. Vaikka ei sen kyllä olisi sitä tarvinnut keksiä ollenkaan, sillä sain melkein kilpailla sen kanssa hyvistä mustikkapensaista! Felixikin naposteli paljon mustikoita ja sitten kun se oli kylläinen, se meni jonnekin sivummalle makoilemaan ja seuraili keräilyäni. Fanta ei missään vaiheessa antanut periksi mustikoiden syömistä, niin kauan kun minä keräsin niitä, jaksoi se syödä niitä... kumma hurtta.

Felix lepotauolla
 Ensimmäisessä kuvassa molempien päivien saalis. Kaksi alimmaista rasiaa puhdistetut eilisen päivän mustikat ja sanko ja ylin raisa tämän päivän vielä puhdistamattomat mustikat.

Tänään illalla käytiin sitten Fantan kanssa pyörähtämässä vielä koirakoulussa. Tarkoitus oli mennä aluksi Felixin kanssa, mutta se oli niin väsynyt mustikkareissun jälkeen, etten kehdannut sen kanssa sitten mennä. Jospa sitten ensiviikolla!
Fanta oli kyllä alussa ihan ihmeellinen. Aluksi se oli oikein innoissaan kun tulimme paikalle ja katseli vain muita koiria. Sitten se alkoi haukahdella pyörällä saapuneelle kouluttajalle ennen kentälle menoa ja sen jälkeen alkoi toisillekin koirille puhahtelu... Sitten kun otin sitä korvasta tavallisesti kiinni kiinnittääkseni sen huomion, jotta lopettaisi turhan puhinan, alkoi tuo kiljumaan. Olin kyllä kummissani, oikea draamateini. Treenailut itsessään sujuivat kuitenkin ihan hyvin. Oli kuitenkin yllättävän kuuma päivä, joten tuo meinasi esim. luoksetulossa olla aluksi vähän lahna. Luoksarin lisäksi otettiin kontaktiharjoituksia, käännöksiä vasemmalle ja oikealle paikallaan, seuraamista, paikkista ja hyppyä. Kuumuudesta huolimatta Fanta jaksoi tosi kivasti!

Perjantaina (10.8.) tai lauantaina (11.8.) (en muista enää kumpana päivänä) me käytiin taas treenaamassa Fantan kanssa vähän lähikentällä. Otettiin ruutua, merkkiä, noutoa ja kaukoja sekä tehtiin taas näyttelytreenejä. Tällä kertaa tein Fantalle ihan pienen ruudun. Nyt se alkoi tosissaan tajuamaankin ne tötsät ympärillään. Kuljettiin ruudusta/ruudun ohi hitaasti ja naksuttelin aina Fantalle kun se sattui menemään oikeaan kohtaan ja sanoin käskyn. Tuolla menetelmällä se alkoi oikeasti tajutakin jotain. Jatkan varmaan tuollaista harjoitusta hetken ennen kuin kokeilen yhtään kauempaa lähettää ruutuun.
Merkki sujui taas kivasti. Tosi nopeasti tajusi kyllä idean. Nyt pitää vain vahvistaa sitä ja saada sitten lopulta yhdistettyä vauhti siihen.
Noutoa otettiin ihan pari kertaa vain. Vauhti hakemisessa on niin kiva! Tuomisessa se on sitten vähän hitaampi. Nyt se ei tuonut kapulaa eteen ihan niiin vinoon, ehkä on toivoa!
Kaukoja otettiin vain ihan pienesti ja ihan parin askeleen päästä. Hyvin sujui, vielä pitää kuitenkin vahvistaa varmuuden vuoksi sitä, että perä pysyy paikallaan ja etuosa liikkuu.
Ja yllätyksekseni näyttelytreenit sujuivat tosi mallikkaasti! Fanta ravasi toooosi hyvin! Ei pitänyt katsekontaktia, mutta kulki kauniisti vierellä ja pysyi perässä kääntymisissä. Ravaisipa mätsäreissä ja näyttelyissäkin noin!

lauantai 11. elokuuta 2012

Pitempiä retkiä, tylsyyttä ja vähän treenailuakin

Hupsista, kohta taas kulunut kaksi viikkoa edellisestä päivityksestä! Ja pyrin siihen, että olisin kirjoitellut kerran viikossa... köh, no mutta sentään tämä edes päivittyy pari kertaa kuussa eikä pari kertaa vuodessa!
Viime aikoina ollaan otettu rennosti aika paljon (=ollaan käyty vain tavallisilla lenkeillä), mutta on sitä tullut käytyä pari kertaa pitemmälläkin lenkillä/reissulla koirien kanssa! Tokotreenailut ovat jääneet pääasiassa ohjattujen varaan, sillä Fanta osaa ALO:n liikkeet jo niin hyvin, niin sitten vain kerrataan niitä 1-2 kertaa viikossa.
Niin ja sitten pääsin vihdoinkin aloittamaan viime viikolla hurttien kanssa puolibarffaamisen! Koko barffiin isäni ei suostuisi, mutta edes tuohon onneksi suostui. Sanoisin että parempi se tuokin kuin pelkät nappulat. Lisäksi Felix on ollut nyt sisäkoirana sellaiset kaksi kuukautta, hui kuinka aika kuluu nopsaan! Isäni siis lopulta suostui tuohonkin. Ja phyi, kohta se koulu ja arki alkaa taas.
Mutta, mutta, vielä alla selostusta niistä päivistä, joina tapahtui jotakin normaalista poikkeavaa:

30.7.2012

Maanantaina oli ohjatut treenut ja päätin tällä kertaa mennä Felixin kanssa sinne. Porukkaa oli hyvin vähän paikalla ja kaikki olivat samassa ryhmässä. Perus juttuja tehtiin: katsekontaktia, ohitusharjoituksia, pujotteluita toisten koirien ohi, paikkista, seuruuta ja luoksaria. Felixillä meni muuten tosi kivasti, mutta se oli LAHNA. Etenkin luoksarissa se vain ravasi laiskasti luokseni. Kokeiltiin sitten kerran silleen, että juoksin Felixiä karkuun ja kouluttaja piti Felixiä kiinni ja kun päästi irti, niin johan sitä vauhtia onneksi löytyi.

1.8.2012

Keskiviikkona lähdettiinkin sitten jälleen äffien, Erikan ja Kielan kanssa astetta pidemmälle lenkille. Käytiin seikkailemassa metsässä ja ruohoaukealla ja kokonaisuudessaan taidettiin olla ulkona sellaiset kuusi tuntia. Ainakin hurtat olivat taas väsyneitä, kun saivat riehua niin paljon. Tällä kertaa emme tokoilleet ollenkaan.
Alla onkin sitten taas kuvapläjäys lenkistä:



Fanta on ryhdikäs, Kiela ja Felix ei...

 2.8.2012

Torstaina käytiin jälleen Erikan ja Kielan kanssa lenkillä, kun siihen oli vielä mahdollisuus. Tällä kertaa olimme ottaneet ihan eväätkin mukaan, sillä tidossa oli taas pitkä päivä. Lähdettiin seikkailemaan tällä kertaa padon seudulle, joka on meiltä noin kolmen kilometrin päässä. Patoa vastapäätä oli kiva ranta, jossa pystyi päästämään koirat vapaiksi. Siitä sitten vaellettiin joen reunaa pitkin ja tulihan sitä kaikkea outoa vastaan, muun muassa poron luut, vauvan käytetty vaippa ja koiran ruumis... Oli kyllä kummallinen paikka! Kun olimme kävelleet rantaa pitkin niin kauan, ettei eteen päin enää päässyt, piti kääntyä takaisin. Menimme padolle takaisin jotain metsäpolkua pitkin. Siellä taisimme hengailla hetken ja jatkoimme sitten tutkimusmatkailua. Mentiin metsään jotain kelkkareittiä pitkin ja löydettiin jonkinlainen keinotekoisesti tehty hiekka-aukea, jossa oli pari hiekkamonttuakin reunoilla. Oli kyllä kerrassaan mystinen paikka ja lenkki! Kun olimme tarpeeksi aikaamme viettäneet siellä, menimme takaisin padolle ja siellä hengailtiin hetki ja silloin muistaakseni söimme eväätkin. Lähdettiin sitten pois kun olimme aikamme siellä olleet. Tällä kertaa taisi mennä seitsemän tuntia lenkkeilyyn.

                                                                          Poron kallo ja koiran ruumis.




 Illalla oli tarkoitus käydä Fantan kanssa treenailemassa vielä tokoa koirakentällä. Kentällä ei kuitenkaan näyttänyt olleen ketään, joten päätettiin lähteä sitten pois. Juuri kun käännyimme kentältä pois isommalle tielle, kääntyi koirakentälle kouluttajamme, mutta isosiskoni, eli kuskini, ei alkanut enää kääntymään. Ja oikeastaan oli ihan hyvä, ettei treenattu tuolloin kun oltiin käyty niin pitkällä reissulla päivällä.

 3.8.2012

Päivän "saalis". Eh... ainakin olivat hyviä.
Perjantaina päätin mennä aamulla hurttien kanssa rämpimään suolle! Halusin mennä tarkistamaan, jospa tuosta meidän isosta lähisuosta sattuisi hilloja löytämään. Pakkasin reppuun eväät ja muutaman tyhjän rasian ja eikun menoksi! Melkein heti löysin yhden hillan, mutta se oli raaka. Eikä siitä kauaakaan, kun löysin muutamat toisetkin hillat, jotka nekin olivat vielä epäkypsiä, höh! Aikani rämmittyä löysin kuitenkin pari kypsää hillaa! Mitään hirveitä löytöjä en tehnyt, ihan pari hillaa löysin, mutta oli hauskaa rämiskellä suon reunalla koirien kanssa. Reilu neljä tuntia meillä meni suota kierrellessä.

 6.8.2012

Maanantaina olivat ohjatut treenit. Fantan kanssa mentiin taas tällä kertaa. Edellinen viikko tuli siis loppujen lopuksi pidettyä Fantalla ihan tokovapaana viikkona. Ja into tokoiluun oli kyllä taas tosi ihanaa. Ihan erilaista kuin lahna-Felixin kanssa! Tällä kertaa meidän ryhmää ohjasi eri kouluttaja, mitä yleensä (se sama joka meillä oli viime kerralla Felixin kanssa ohjaamassa kaikkia). Nyt oli vähän rennonpaa tokoilua siis luvassa.
Seuraamista otettiin alussa ringissä ja kouluttaja huusi välillä joko pysähtymistä, täyskäännöksiä tai nopeuden muutoksia. Kääntymisiä vasemmalle ja oikealle treenattiin erikseen paikallaan pysyen. Paikkista otettiin hetki niin maaten kuin istuenkin. Liikkeestä maahanmenoa otettiin leikkimielisemmin kuin toisen kouluttajan kanssa: leikittiin vähän koiran kanssa ja sitten yhtäkkiä vain näpsäkästi maahan käsky. Hyppyä otettiin myös. Fantalla meni kyllä tosi kivasti! Ainoa isompi moka oli, että laittoi hypyssä istumaan silloin, kun tulin sen vierelle esteen toiselle puolelle.

7.8.2012

Tiistaina tuli käytyä lenkillä Hannan ja Laten kanssa. Aluksi otin pelkän Fantan mukaan ja käytiin metsässä juoksuttamassa noita vapaina. Aluksi olivat kovinkin leikkivinään, mutta loppua kohden meno rauhoittui. Noin parisen tuntia oltiin metsässä ja kävin kotona tekemässä koiran vaihdoksen. Felixin ja Laten kanssa käytiin perus hihnalenkki kylällä päin. Noita poikia kun ei voi vapaiksi keskenään päästää, kun eivät tule vielä tarpeeksi hyvin toimeen. Ehkä jonain päivänä, ehkä ei, hihnalenkeillä aijotaan kuitenkin käydä ja katsotaan sitten jos nuo tottuvat vielä joskus toisiinsa tosi hyvin, kun näkevät toisiaan tarpeeksi. Ongelmiahan ei muuten ole, mutta jos nuo pääsevät ihan nokat vastakkain, niin jompi kumpi saattaa alkaa örisemään ja sitten toinen reagoi siihen rähinällä.

Late ja sen leveä samojedi hymy!

9.8.2012

Torstai aamupäivällä kävin pitkästä aikaa treenailemassa Felixin kanssa lähikentällä ihan kahdestaan. Ennen kentälle lähtöä minulla oli oikein hyvä fiilis ja ajattelin, että tästä tulisi tosi hauskaa, mutta jouduin taas vähän latistumaan, kun Felix vain on niin lahna. Eikä sitä kiinnostanut seuruu tuona päivänä yhtään, normaalisti se menee sillä kivemmin. Koitettiin hyppyäkin ja se sentään meni hyvin! Taitanee olla Felixin paras tokoliike. Luoksariakin otettiin ja meinasihan se siinäkin olla aluksi taas lahnan puoleinen, sain siihen kuitenkin lopulta vauhtia.  Päätin jättää sitten tokotouhut sikseen ja treenailla seisomista ja ravaamista sen kanssa. Felix ravaa hyvin, mutta seisomisessa on vielä parantamisen varaa. Ja suunnitelmissahan mulla olisi käydä Felixin kanssa vielä pyörähtämässä parissa mätsärissä, kunhan tulisi vastaan sellaisia, joissa olisi x-rotu luokka erikseen, jotta tolla raasulla olisi edes mahdollisuuksia.
Felixin kanssa treenailun jälkeen kävin vaihtamassa Fantaan. Otettiin ruutua, merkkiä ja noutoa, en halunnut ottaa ollenkaan mitään alokasliikkeen juttuja, sillä illalla oli tiedossa ohjatut treenit.
Fanta vaan ei tunnu tajuavan ruutua. Treenailen ruutua pääasiassa kahdella eri tavalla, siten, että olen ruudun reunalla ja käsken siitä Fantan ruutuun (jotta oppisi oikean paikan) ja siten, että jätän lelun ruutuun ja harjoitellaan sitä vauhtia. Mutta ongelma on se, että Fanta vaan ei tajua sitä itse ruutua siinä ympärillä, yleensä jos koitan käskeä sen ruutuun ilman mitään apuja, se menee vähän eteeni ja alkaa peruutella odottaen, että annan palkan. Ja tuohonhan ei välttis tartte ees ruutua, voisin vaan nytkin sanoa sille ruutu ja se lähtisi peruuttamaan edessäni. Mutta eiköhän se viel joskus sen keksi. Mietin että voisin kokeilla joskus treenata pienellä ruudulla, niin ehkä se tajuaisi ne tötsät siinä ympärillä. Mutta eipä sillä edes mikään kiire ole vielä ruutua oppia, onhan mulla aikaa keksiä erilaisia keinoja, joilla saisin sen tajuamaan idean.
Merkin Fanta keksi sen sijaan nopeaan. Sitä treenattin ensimmäistä kertaa. Ja noutoahan me ollaan aijemminkin otettu ja se meni hyvin. Fanta on vihdoin saanut vauhtia kapulan hakemiseen. Ainoa ongelma siinä on vielä vino tai/ja väljä perusasento. Ollaan tehty erilaisia harjoituksia sen eteen, muttaaah, ei se ota sujuakseen. Aika hassua, että normaalissa luoksetulossa se kuitenkin tulee suoraan ja tiiviisti eteen. Kaipa se kapula on sen mielestä jotenkin tiellä sitten. Mutta jos en saa tuota eteentuloa kapulan kanssa millään suoraksi, täytyy kokeilla suoraan sivulletuloa.
Lopuksi harjoiteltiin Fantankin kanssa vähän seisoskelua ja ravaamista. Mulla itselläni on vieläkin ongelmana, että miten seisottaisin Fantaa. Viime päivinä olen seisottanut polvillani, mukavampaa kuin se selän kyyristely, mitä olen aijemmin tehnyt. Vapaa seisotus olisi omaan makuun kaikkein nätein, mutta ei ole tullut jostain syystä sitä treenattua paljoa. Pitäisi saada siinä niin vahvaksi se, että jalkojen täytyy olla tasaisesti. Tähän mennessä olen joutunut siis asettelemaan Fantan jalkoja. Tosin voisihan sitä semmoistakin vaihtoehtoa kokeilla, että pysähtyessä asettelee jalat ja menee sitten koiran eteen seisomaan. Tosin tuossa koiran edessä seisomisessa sitten pelkään, että Fanta tuijottaisi minua välillä kasvoihin ylös ja sitten se sen toinen korva sanoo bojoing ja nousee ylös! Hmmm... täytyy tätä vielä miettiä.
Ravaaminen meni välillä hyvin, mutta kyllä Fanta yrittää vieläkin ihan liikaa katsoa minua. Jospa me saatais ravailu kivaksi ennen näyttelyitä, en halua että se tuijottaa mua ravatessa silloin, kun toinen korvakin nousee kivasti pystyyn. Sodankylän mätsäreissä toukokuussa Fantalla oli jokin aivopieru, kun se ravasi täydellisesti vieressäni kuitenkaan katsomatta minuun. Silloin se saikin liikkeistä paaaljon kehuja. Sitä ennen ja sen jälkeen se vain yrittää pääasiassa tuijottaa mua ravatessa.

Illalla oli sitten ne kisoihin tähtäävien treenit. Treeniaikaa oli siirretty illemmalle (kahdeksaksi, ennen alkoi kuudelta), jotta kouluttaja pääsisi paikalle. Ja voi hitsi sitä polttiaisten määrää! Melkein kokoajan tuntui jokin paikka kutisevan niiden takia. Mutta kuitenkin, Fanta oli ihan super! Jälleen tehtiin kaikista alokas liikkeistä harjoituksia + kaukokäskyistä ja Fanta vaan oli niin upea! Kaikki meni hyvin sekä vire ja into olivat jotain niin mahtavaa. Kunpa Fantalla olisi kokeessa juuri tuollainen, niin menisi kyllä tosi kivasti! Onhan Fantalla kyllä normaalistikin treeneissä kiva vire, mutta tuo oli vain niin mahtavaa. Itselläkin oli ihan tosi kiva fiilis. Ainoa miinus koko treeneissä oli (polttiaisten lisäksi), että paikkiksessa Fanta nousi seisomaan, kun viereinen saksanpaimenkoira oli syöksähtää sitä kohti. Onneksi kyseinen koira oli kuitenkin hihnassa (oli ryhmän ainoa, jonka täytyi pysyä hihnassa), joten ei päässyt Fantan luo ja ymmärtäähän sen Fantan nousunkin sitten. Ilman tapahtunutta Fanta olisi kyllä pysynyt paikallaan loistavasti. Mutta oli kyllä ihan paras Fanta!