
Ainakin
Fazer tuumii näin. Vuotta 2015 on ehtinyt kulua viikko, ja Fazer on ehtinyt keksiä kaikkea "mukavaa" pääni menoksi. Se on muiden muassa ehtinyt olla tottelematta pihalla irti-käskyä ja syönyt jäistä koirankakkaa, repinyt päiväpeittoani, hyppinyt huoneessani olevan metallihäkin päälle, kun en ole ollut paikalla ja tyhjentänyt sieltä käsin hyllyni koriste-esineitä ja tuhonnut niitä. Tänä aamuna se päätti kakata lattialle. Niin ja tietenkään tuota vieressä olevan kuvan tuhoa ei saa unohtaa: Fazer näytti mielipiteensä Raamatusta (joka tosin oli jo vähän entuudestaan kärsinyt). Mahdollisesti teiniyttä ilmassa, hurraa...
Uudenvuoden vietin
Fantan ja
Fazerin kanssa Suvannon pienessä kylässä tyttöystäväni luona. Tämä oli hyvä ratkaisu etenkin Fantalle, sillä talon sisälle kuuluvia raketteja ammuttiin vain ihan muutama puolenyön aikoihin. Fanta tosiaan siis pelkää raketteja, nuokin paukkeet kuultuaan se alkoi stressata ja se meni pöydän alle piiloon läähättämään ja tärisemään. Onneksi sen ei tarvinnut tänä vuonna pelätä edes tuntia.
Fazer sen sijaan ei vaikuttanut huomaavan paukkeita ollenkaan ja hyvä niin. Se vain ihmetteli mikä Fantalle tuli.
Felix sai ottaa kotona rennosti, sitä ei raketit vaivaa yhtään, vaikka se olisikin pihalla niiden ampumisen aikaan.
(Yllä ja alla olevat kuvat © Inga K.)
Viime vuoden loppupuolella 28.12. ja tämän vuoden alkupuolella 4.1. tavattiin pitkästä aikaa Late-samojediä
Fantan ja
Fazerin kanssa. Viimeksi Fazer on nähnyt sen ihan pikkupentuna. Sillä kestikin lenkin aikana yli tunti rentoutua ja rohkaistua sen seurassa. Toisella tapaamiskerralla Fazer oli aluksi tosi leikkisällä tuulella ja haastoi Latea leikkimään. Jossain vaiheessa sille iski jälleen epävarmuuskohtaus, jonka jälkeen Fazer oli taas normaali. Ja ilmeisemmin Fazerille iski myös jokin oman lauman suojeluvaisto tai muu vastaava. Sama juttu oli Luca-rottweilerin kanssa, kun se oli meillä hoidossa yhden päivän. Fazerhan on tavallisesti tosi mielistelevä Lucalle, mutta nyt kun ne olivat pidemmän aikaa yhdessä yritti Fazer komentaa Lucaa menemään pois välillä.



Ostin tytöille uudet, Hurtan pyöreät 180cm pitkät ja 11mm paksut, hihnat. Keltainen on juuri sopivan värinen, mutta tuo musta-sininen on kyllä käytännössä ihan musta. Ei se mitään, ainakin ne erottuvat väriensä puolesta nyt loistavasti toisistaan jopa hämärässä, ja vaikuttavat mukavan tuntoisilta ja paksuisilta. En tosin odota innolla noiden metalliosien mahdollista värin kulumista.