Kotona lomailemassa

Sunnuntaiaamuna 11.10. kävelin Fantan ja Fazerin kanssa bussiasemalle laukkuineni. Kannettavani laukku oli vähän tiellä, mutta selvisin hyvissä ajoin asemalle. Bussiin noustessa oli hankaluunksia, kun kumpikin koira oli ihan höslä ja läppärilaukku oli tiellä edelleen. Koirat rauhoittuivat kuitenkin heti, kun pääsimme istumapaikallemme. Bussi ehti ajaa 45 minuuttia kunnes kuski ilmoittaa, että bussissa on vika, eikä tämä bussi kulje enää metriäkään. Olipas kivaa. Jouduimme odottelemaan taksia tienlaidassa, missä kesti lopulta niin kauan, että kuski joutui ilmoittamaan minulle, etten ehtisi jatkoyhteyteen, jolla pääsisin Rovaniemelle. Olipas todella kivaa, en siis päässytkään kotiin. Ainoa vaihtoehto oli mennä takaisin Joensuuhun. Jouduin odotamaan laukkuineni ja koirineni 1,5h ulkona Joensuuhun menevää bussia. Voin sanoa, että oli huikean hauska päivä (huomatkaa sarkasmi). Onneksi kaverini perhe pystyi kuskaamaan minut asemalta takaisin kotiin.
Yli kuusi tuntia meni tuohon "reissuun" ja päädyin lopulta samaan paikkaan mistä olin lähtenytkin, ei toki harmittanut yhtään. Koiratkin olivat olleet levottomia koko päivän.

Maanantaina 12.10. oli uusi yritys päästä kotiin. Käytin koirat aamusta tunnin lenkillä, jotta ne olisivat edes vähän rauhallisempia kuin edellisenä päivänä. Tällä kertaa Noora onneksi vei minut asemalle, niin ei tarvinnut kävellä. Hartiani olivat vähän jumissa edellisen päivän läppärilaukun kantamisesta. Onneksi nyt kaikki sujui hyvin ja koko päivän matkustamisen jälkeen pääsin kotiin asti.

Kuinka mukavaa olikaan käydä vanhoilla tutuilla lenkkipoluilla! Minulle olikin ehtinyt tulla aikamoinen ikävä Lappia. Sääkin suosi ja lunta oli paikoittain hitusen maassa. Tietysti kaiken tämän lisäksi oli mukava nähdä iki-ihanaa pappakoiraa Felixiä jälleen!

Tiistaina pääsin tapaamaan myös siskoni ja hänen miehensä uuden rottweilerpennun, Elviksen. Fanta oli ihan okei Elviksen kanssa, lähinnä vain välinpitämätön sitä kohtaan. Fazer ei lämmennyt täysin pennulle. Fazer pyrki välttelemään sitä karvat pystyssä, Elvis ei saanut koskea myöskään Fazerilla olleeseen palloon.

Keskiviikkona 14.10. kävimme parin tunnin lenkillä Annin ja Susu-seropin kanssa. Torstaina 15.10. moikkasimme Hannaa ja Late-samojedia. Joskus aiemmin Hanna ja minä emme uskaltaneet ottaa Latea ja Felixiä samalle lenkille, jos tarkoitus oli pitää koiria vapaana, mutta kokeilimme sitä kerran ja asia olikin ok. Tälläkin kertaa minulla oli siis kaikki koirat mukana. Kävikin sellainen hassu juttu lenkillä, kun kävimme tekemässä mutkan erään niityn päässä ja olimme palaamassa takaisin toiseen päähän. Paluumatkalla Hanna mietti mihin Felix oli kadonnut. Arvelin sen olevan vain jossain puskassa, koska iän myötä Felix on alkanut irtoamaan vähän kauemmaksi lenkeillä. Huutelin sitä hetken eikä koiraa näkynyt tai kuulunut, vaikka se yleensä tulee ripeästi. Lähdimme sitten takaisin ja sinnehän se Felix oli jäänyt niityn toiseen päähän pureskelemaan jotain löytämäänsä luuta ihan kaikessa rauhassa, mokoma pappakoira!

Torstain aikana matkasin Fantan ja Fazerin kanssa Suvantoon loppulomaksi. Suvannosta jatkuikin matka Pyhälle sunnuntaiaamuna, sieltä lähti bussi klo 6.20 kohti Rovaniemeä. Rovaniemeltä lähti bussijatkoyhteys Ouluun, Oulussa oli parin tunnin väli ennen viimeistä jatkoyhteysbussia Joensuuhun. Tämän ajan käytin hyödyksi koirien kanssa ja kävimme Eveliinan ja Aawa-aussien kanssa lenkillä noin kello kahdentoista ja kahden välillä. Loppupäivä menikin istuskellessa bussissa.

---------------------------------------------

Reissun jälkeen olen käynyt Fantan kanssa kumpanakin tiistaina agilitytreeneissä. Nyt alkoi keppien uudelleenopetus! Myös keinua ollaan kerrattu, sen kanssa Fanta oli välillä ihan huijari.

Viime lauantaina tavattiin uusia koirakavereita: australianpaimenkoira Rea ja labradorinnoutaja Leo. Fanta ei ihan lämmennyt Leolle (niin arvelinkin, koska se oli innokas nuori ja uros). Ei liiemmin Fazerkaan, mutta Rea oli kummallekin ihan okei, ihmekös tuo, kun se oli niin rauhallinen tapaus. Fanta etenkin arvostaa kypsää narttuseuraa!

Laitetaan loppuun vielä Pomppa-kuva! Olin ihan innoissani, kun kuulin, että oli tullut uusia värejä, sillä toinen väri oli petrooli eli sain sittenkin Fazerille sopivan värisen Pompan. Minä kun harkitsin ostavani sille jo jonkin toisen värin, mutta onneksi en ehtinyt. Tämä osui sopivaan saumaan ja väri oli livenä vielä parempi kuin tuotekuvassa. Tämä on täydellistä! Ps. koiria ei vahingoitettu kuvauksessa, vaikka toinen eläin näyttääkin hieman rääkätyltä.

Pentuilemassa Helsingissä

Perjantaina 17. päivä startattiin Fazerin kanssa matka kahden kohti Helsinkiä minipentuleirille. Tiedossa oli tokoa, hakua, agilitya, valokuvailua ja tietysti riehumista koko pentueen voimin. Vähän jännitti mitä matkasta tulee, sillä Fazer on ollut viimeaikoina aikamoinen mörköilijä. Noh, jatkuihan se mörköily junassakin toisille koirille sekä Helsingissäkin joillekin asioille, varsinkin pimeällä, mutta ihan hyvinhän se meni loppujenlopuksi.

Fazer pääsi hakumatkan jälkeen ensimmäistä kertaa junaan, ja hyvinhän se osasi rauhoittua. Nukkui suurimman osan ajasta. Sekä meno- että paluumatkalla oli vaihdot vain Oulussa, jossa sitten käytin Fazerin tarpeillaan. Hyvin se jaksoi pidätellä Oulusta Helsinkiin sen yli seitsemän tunnin matkan!

Saavuttiin ihan myöhään Helsinkiin ja Fazerilla pääsi juna-asemalle komeat riemupissat, kun pääsi tervehtimään vastassa ollutta Shantia. Shantin luona näytettiin Fazeria vähän Dracu-emälle ja Wicca-puolisiskolle. Meinasi Fazer niillekin alussa ärhennellä, mutta se loppui kyllä melko lyhyeen, ja sen jälkeen Fazer olikin vähän mielistelevä molempia kohtaan koko viikonlopun.

Lauantaina 18. päivä lähdettiin melko varhain aamusta kävelemään kohti Malminkartanoa. Sinne oli sovittu aluksi vähän tokon treenaamista ja sen jälkeen pentujen kuvauksen ja riekkumista. Aloitettiin treenit pujottelulla, ja Fazerilla meni ihan hyvin! Tyypilliseen tapaansa se vinotti kontaktikävelyssä, mutta kuitenkin, eihän tuo ole meillä vielä oikeaa seuraamista, joten ei haittaa. Sen jälkeen kaikki treenasivat itsenäisemmin ja Shanti kävi neuvomassa. Tokokuvat © Shanti Karinen

Treenien jälkeen otettiin kaikista pennuista yksilökuvat: rakenne, istuminen ja pää. Homma olikin monimutkaisempi kuin olisi kuviteltu. Saatiin kuitenkin otettua kuvat kaikista muksuista. Annen ottamat kuvat pääsee näkemään täältä ja minun ottamiani kuvia tulee tänne.
Kuvien jälkeen pääsivät penskat juoksemaan rallia. Huomasi, että Fazer oli vähän ulkopuolinen porukasta. Se seuraili lähinnä Wiccaa ja Dracua, mutta oli myös kiinnostunut sisaruksista ja niiden perässä juoksemisesta. Myöhemmin, kun kävelimme kohti Shantin asuntoa innostui Fazerkin leikkimään kunnolla Ieva-siskon kanssa. Ieva tuli siis myös Shantin luo omistajansa kanssa ennen iltapäivällä alkavia hakutreenejä.

Ehdittiin juuri sopivasti syödä ja pennut levätä hetken ennen kuin tuli lähtö taas treenaamaan. Haussa meillä toimi opettajana Laura Lönnberg. Jokainen pentu sai tehdä harjoituksen kerran ja sen jälkeen nähtiin Lauran oman aussien, Nessan, hakutreenit. Kului kyllä ilta nopeasti näissä treeneissä! Kuva © Tiia Hämäläinen

Sunnuntaina 19. päivä saatiinkin nukkua pitempään kuin lauantaina. Tiedossa oli tunti pentuagilityn harjoittelua hallissa. Shanti antoi mahtavia ohjeita treenailuun pennun kanssa, niillä eväillä alamme Fazerin kanssa harjoitella jatkossa! Sää oli sateinen ja tuulinen, mutta treenien jälkeen käytiin vielä juoksuttamassa pentulaumaa samalla paikalla kuin lauantainakin.
Illemmalla ei tehty sitten enää mitään kummempaa. Ilta meni lopulta aika nopsaan Shantin kanssa jutellessa ja maanantai aamuna olikin sitten aikainen herätys. Ja siinähän se maanantai meni matkustettaessa koko päivän. Vaihdossa Oulussa nähtiin pikaisesti Eveä ja Aawaa. Fazer ei ollut kuitenaan ihan niin paha tämän junamatkan aikana kuin aiemman. Noohh, toivottavasti menee äkkiä ohi moinen mörköily.

Mutta oli hauska ja antoisa reissu! Oli mahtavaa nähdä kaikkia sisaruksia. Ja tietysti saada vinkkejä treenailuun jatkossa.

Mitäs muuta? Eipä tässä ole kotiutumisen jälkeen ehtinyt sen kummempaa tapahtua, kuin että Anni kävi tänään hieromassa Fantan toistamiseen. Lisäksi Fantalle kauan himoitsemani Pomppakin saapui postissa, voin tehdä myöhemmin oman postauksensa siitä, mitä olen tykännyt siitä, kunhan pääsen ensin testailemaan kunnolla.

Felix, Fanta ja Fazer

Tosiaan, tästä lähtien ei ole enää kaksikkoa vaan kolmikko! Eilen sunnuntaina 3.8. käytiin hakemassa kotiin paljon odotettu pentu Red'n Ready Sleeping Beauty eli tuttavallisemmin Fazer.

Yli 12 tunnin kotimatka Helsingistä meni leppoisammin kuin osasin haaveksiakaan! 8 tunnin junamatkan aikana pentu nukkui suurimman osan ajasta, eikä tehnyt tarpeita junaan lainkaan.
Junanvaihdon aikana käytiin äkkiä tekemässä tarpeet puskassa ja seuraava junamatka, sellainen lähemmäs 3 tunnin mittainen, meni myös ilman tarpeiden tekoa ja suurimmaksi osaksi nukkuen. Junanvaihdon aikana Oulussa moikattiin pikaisesti Eveliinaa ja Aawaa. Eveliina antoi meille yllätyslahjaksi lelun, josta Fazer tykkäsi paljon sekä Fazerin sinisen suklaalevyn. ;) Kiitos mukavasta yllätyksestä Eve!
Junamatkojen jälkeen oli vielä noin 1,5 tunnin automatka kotiin, joka myös sujui kivasti. Vähän oli iltavillit päällä ajomatkan aikana aluksi, mutta rauhoittui siitä sitten.

Ennen kotimatkaa käytiin lauantaina 2.8. katselemassa paimennuspäivää pennun kanssa Inkoossa. Lampaita tuijotteli hetken ihmeissään, mutta osasi ottaa tosi rennosti paikan päällä! Samana päivänä pentu pääsi tutustelemaan pantaan ensimmäistä kertaa ja suhtautui siihen paikan päällä tosi hyvin! Harvoin rapsutteli kaulaansa. Näin jälkeenpäin kaulapantaa on pitänyt rapsutella useammin heh.

Felix ja Fanta suhtautuivat tosi nätisti pieneen! Oli kyllä tosi mahtava juttu. Ensimmäinen yö nukuttiinkin kaikki samassa huoneessa. Pentu nukkui yönkin aika kivasti, pari kertaa se heräsi kunnolla ja oli hetken hereillä, mutta ei sen kummempaa. Ei edes itkenyt yöllä tai mitään.

1vrk

2vko

3vko

6vko

Blogin ulkoasunkin pitäisi uudistua kunhan kerkeän tekemään. 1vrk-6vko kuvat © Tiia

Luosto-Pyhä vaellus

Käytiin Ingan ja mun hurttien kanssa 14.-16.7. Luosto-Pyhä vaellusreitti läpi. Aloituspaikastamme Luostolla oli matkaa Pyhälle 33km, joten se siis oli tarkoitus talsia läpi.

Maanantai 14.7.

Matka aloitettiin noin viiden aikaan iltapäivästä, sillä olin ollut aiemmin päivällä töissä. Kuvittelin, että kävelisimme ekana päivänä suhteellisen vähän, mutta loppujen lopuksi etenimme ensimmäisen illan aikana jo 15km! Alkuosa tosin olikin hyvin helppokulkuista.
Saavuimme Kapustan autiotuvalle noin yhdeksän ja kymmenen välillä ja siellä siis yövyimme. Voin sanoa, että oli kyllä lämmin yö, kun oli ollut päivälläkin hellettä.

 Tiistai 15.7.

Heräiltiin joskus kahdentoista aikaan siihen, kun joku mies tuli käymään nopeasti tuvalla mönkijällä (taisi tarkistaa tuvan kunnon tmv.). Syötiin aamupalat ja noin kahden aikaan päästiin jatkamaan matkaamme. Pelkäsin kovasti veden loppumista, koska Kapustassa oli huonon oloista vettä, jota kehtasi juoda vain keitettynä, eikä sitä ollut meillä älyttömän paljoa (ja oli jälleen lämmin päivä, joten vettä kului). Oltiin kovin onnellisia, kun saavuttiin Huttujärvelle. Siellä oli hyvä vesipaikka ja kaiken lisäksi oltiin kovin innoissamme siellä olevasta laiturista. Pitihän se käydä uimassakin. Siellä tuli vietettyä aikaa luultavasti lähemmäs kaksi tuntia, kun levättiin ja nautittiin elämästä.

Sitten matka jatkui hetken aikaa taas helppokulkuisella tiellä, kunnes alkoikin tulla sellaista oikein mukavaa pusikkoa... Sääskiä oli mukavasti ympärillä. Tätä jatkui seuraavalle päivätuvalle asti, missä vietettiin pieni hetki, kunnes taas matkan jatkuessa saman kaltainen pusikko jatkui. Sen pusikon jälkeen tulikin sitten sellaista soista aluetta vastaan. Voin sanoa, että nuo pusikot ja suot olivat reitin kamalimpia kohtia, ne olisin voinut jättää väliin. Ehkä ne olisivat olleet siedettävimpiä jonakin muuna vuodenaikana, sillä nyt ne olivat vain sääskien täyttämiä.

Vihdoin soiden jälkeen alkoi tulla vastaan kivan oloista metsää ja kun oltiin saatu päivä kulumaan tehokkaasti ja oltiin väsyneitä, jäätiin yöksi Karhunjuomalammelle. Kello taisi olla jotain kymmenen. Pystytettiin sinne siis teltta pystyyn ja tehtiin kodalla iltapala. Ja tuolta Karhunjuomalammeltahan oli Pyhälle matkaa joku noin 3km, joten toisenakin päivänä tuli kuljettua sellainen 15km.

Keskiviikko 16.7. 

Matka jatkui kohti Pyhää noin yhden aikoihin, ja alkoi tulla mukavasti vettä jossain vaiheessa. Kolme kilometriä taittui nopeasti helppokulkuisilla poluilla ja pitkospuilla. Ennen kolmea oltiin saavuttu jo Pyhän PyhäTunturi hotellin eteen odottamaan kyytiä. Oltiin kyllä hieman märkiä.

Oli kyllä mukava käydä taas vaeltamassa! Reitti tosin ei vetänyt lainkaan vertoja Hetta-Pallas reitille, jonka kävin vuonna 2012 (klik), mutta pitihän se tuokin reitti käydä läpi talsimassa, kun kerta niin lähellä on meitä. Ensi vuonna ajateltiin mennä uudestaan vaeltamaan, mutta toivottavasti silloin onnistuisi syksyllä, olisi vähemmän niitä pieniä iniseviä, verta imeviä, kavereita.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vaelluksen lisäksi ollaan käyty viime aikoina mm. yökyläilemässä suhteellisen paljon ja 6.7. sunnuntaina käytiin Fantan kanssa mätsäreissä. Felix oli turistina mukana.
Eipä olla noitakaan hommia tehty aikoihin kunnolla, joten Fantan ravaaminen meni vähän huonosti, eikä seisominenkaan tuntunut niin varmalta kuin ennen. Kuitenkin Fanta sijoittui edes SIN3:ksi. Fanta testasi nopeuttaan myös kiihdytyskisassa, mutta ei sijoittunut tällä kertaa.
Kuva © Jenna S.

Tätä on odotettu

Nonniin, vihdoin pääsin kirjoittamaan tätä tekstiä! Parin viikon aikana on ehtinyt sattua sitä sun tätä. Mutta ennen kuin menen yksityiskohtiin, ilmoitan näin päällimmäisenä, että viime viikon puolivälissä Fanta aloitti vihdoin ja viimein ensimmäiset juoksunsa! Johan niitä oli odotettukin. Harmi vain sinänsä, että joudutaan elokuun alussa oleva tokokoe perumaan + ehkä loppukuun vaelluskin. Suuri plussa kuitenkin on, että juoksut ovat ohi ennen kuin agility treenit jatkuu.

VKO 28
Arkipäivät menivät lähinnä töitä tehdessä, treenatessa, maastopyöräillessä ja varsinkin hillassa! Metsässä tuli kökittyä yömyöhään hillojen takia. Kolme litraa keräsinkin, mutta lopulta kävi niillekin hilloille huonosti ja menivät huonoiksi, kun isä oli unohtanut pakastaa minun mennessäni reissuun.

HAKU/ETSINTÄ JA JÄLKI KOULUTUS 13.-14.7.
Viikonloppuna oli luvassa siis perehtyminen hakuun ja jälkeen. Enemmänkin siis pelastuskoiratoimintaan kuin palveluskoiratoimintaan.

Ensimmäisenä päivänä otettiin hakua. Aluksi koiralle tehtiin haku helpossa paikassa, jotta se saisi juonesta kiinni. Sen jälkeen tehtiin niin, että omistaja sai suunnitella seuraavat vuoronsa, kouluttaja tietysti avusti koko ajan/tarvittaessa. Fanta oli kyllä hyvin hauska, kun se sai ihmisen hajusta kiinni, lähti välillä melkein loikkien sitä kohti. Kuitenkin löytäessään ihmisen piilosta se jännitti niitä jonkin verran. Välillä se teki niin, että löytäessään ihmisen se tuli heti käymään mutkan luonani. On siis ilmiselvää, että jos aletaan aktiivisemmin hakuilemaan, tulee ilmaisuksemme rulla. Päivä oli todella opettavainen.

Seuraavana päivänä keskityttiin enemmän jälkeen. Tehtiin päivän aikana kaksi makkarajälkeä. Ensimmäinen jälki oli suht. lyhyt ja helpossa maastossa. Toisesta jäljestä sai tehdä sitten jo pidemmän koiran osaamisen mukaan. Fanta meni jäljet mainiosti, mutta tuolla tahtoo olla välillä vähän liian kova vauhti. Jälkien jälkeen tehtiin vielä yksi haku, ihan kivasti Fanta muisti homman.  Jälkikuva © Katariina O.

OULUN REISSU VKO 29
Heti maanantaina suunnattiin Fantan kanssa Ouluun siskoni luokse. Siellä Fanta pääsi heti riehumaan Luca rottweilerin kanssa.
Tiistaina käytiin treenailemassa tokoa Päivin ja Orionin sekä Roosan ja Riesun + Taran kanssa. Fantalla oli aikas kiva vire päällä ja mielestäni kaikki meni oikein kivasti, paitsi seuruu loppusuorilla. Kontakti rakoili vaan, muutoin ei ongelmaa. Paikkikset meni älyhyvin! Treenattiin siis luoksaria, sen pysäytystä, noutoa, metskua, kaukoja ja jääviä (muistaakseni) edellä mainittujen lisäksi. Treenien lopuksi annettiin koirien touhuta keskenään ja Fanta oli kyllä välillä kummallisen kärtyinen akka!

Paria päivää myöhemmin selvisi todennäköisin syy Fantan kärtyämiseen: ne juoksut. Fanta oli sisällä myös Lucalle ollut nääs vähän äksy, vaikkei normaalisti ole ollut. Lisäksi olen huomannut, että juoksujen alkamisen jälkeen Fanta on yrittänyt muka puolustaa minua muilta koirilta.
Loppuviikko meni sitten aikalailla hengaillessa. Käytiin tosin sunnuntaina retkeilemässä ja kalastelemassa seitsemän tuntia mahtavissa maisemissa! Harmi etteivät upeat maisemat välity seuraavista kuvista kunnolla. Keskimmäinen kuva © Salla O.

Eilettäin maanantaina ehdittiin käydä vielä Eveliinan ja Aawankin kanssa lenkillä. Tänään reissasin siis takaisin kotiin. Oli kyllä mukava reissu Oulussa ja oli haikea lähteä. Oli kuitenkin aivan mahtavaa nähdä taas Felix. Yllätyksekseni se ei ole reagoinut mitenkään kummemmin Fantan juoksuihin.

Aina ei mee niinkuin suunnittelee

Fantan fiiliksiä junassa. Kännykällä.

Tuli tosiaankin tässä Ouluun siskon luo suunnattaessa huomattua, ettei asiat mene aina niinkuin on suunnitellut. Aluksi juna oli noin tunnin myöhässä. Itse matka sujui kuitenkin ihan hyvin, mitä nyt Fanta vähän puhisi parille ihmiselle pari kertaa. Felix pääsi ensimmäistä kertaa Ouluun mukaan, joten se oli myös ensimmäistä kertaa junassa. Hyvin meni kyllä junailu pojalla! Osasi jopa rauhoittua junassa, kun autossa ei yleensä kunnolla rentoudu.
Ouluun kun päästiin oli vuorossa siskoni Tainan ja hänen poikaystävänsä Juuson koirien totutus minun koiriini. Mentiin siis pienelle lenkille. Luca rottweiler olikin noille jo ennestään tuttu, sen kanssa sujui hyvin, mutta Lola rottweilerin kanssa olikin sitten vähän toinen juttu. Fantan kanssa niillä oli muistaakseni pientä mörinää hihnojen päistä, mutta Fanta on viime aikoina ollut muutenkin tuommoinen, että on saattanut hihnassa tyhjää möristä ja vapaana ei olekaan sitten ollut enää mitään ongelmaa. Sen kummempaa ei tainnut tytöillä olla. Noh, Lola sitten pääsi yhdessä vaiheessa ihan Felixin nokan eteen ja Felix ei pidä siitä, että tuntemattomat koirat pääsee heti iholle ja sehän aloitti sitten murinan. Ennen kuin ehdin mitenkään reagoida, vastasi Lola siihen ja kävi Felixiin kiinni. Arvatahan saattaa, että pieni pystykorvamix jää alakynteen

Fanta, Felix ja Luca. Kännykällä.

täysikasvuiselle rotikka nartulle. Saatiin lopulta koirat irti toisistaan ja tarkistin heti ettei Felixille tullut mitään. Tulihan sille kuitenkin korvaan haava, hieman halkesi korva. Verta valui melko paljon. Päätettiin siis viedä Lola Juuson äidille hoitoon. Kokeillaan jatkossa totutella koiria toisiinsa hissukseen lenkkien merkissä. Ilta jatkuikin sitten mukavasti kun pikkusiskoni oksensi lattialle. Ja niin siinä sitten kävikin, että seuraavana päivänä minäkin sitten oksensin. Ja lenkille piti jaksaa mennä Nooran sekä Kenai ja Koda aussien kanssa. Alkulenkistä Juusokin oli Lucan kanssa mukana menossa. Fanta ei oikein lämmennyt aussie pojuille, oli ihmeellisen kärtyisellä tuulella. Jospa nyt olis ne juoksut lähellä (aina saa toivoa..)! Ja lisäksi minullakin pääsi lenkillä pusikkoon yrjöt (pahoittelut Noora...). Ei kovin pitkää lenkkiä siis käyty, kun olin niin huonovointinen, mutta oli kuitenkin mukava tavata uusia aussiekamuja.

Loppu torstai päivä menikin minulla vain maatessa ja oksennellessa. Tänään perjantaina ei onneksi enää oksettanut, joten lähdettiin Eveliinan, Aawan ja Wenlan kanssa käymään lenkillä. Jonkin pituinen käytiin ja ei Fantakaan ollut enää semmoinen kärtypeppu kuin eilen. Päästiin käymään Eveliinan kanssa vielä iltalenkilläkin, kun tuli täälläpäin käymään. Mukana menossa oli siis minun lisäkseni Fanta sekä Felix, Eveliina ja Aawa sekä Juuso ja Luca. Käytiin noin tunti vaeltelemassa siellä täällä koirat pääosin vapaina juostessa.

Huomenna olisi sitten ne tokokokeet luvassa! Toivotaan, että tällä kertaa kaikki menisi putkeen ja päästäisiin mekin virallisissa näyttämään kuinka hyvin tuo tyttö oikeasti osaa!

Ladun tuhoajat! Kuva hiihtoretkeltä maanantailta 4.3.