Mukavaa ja vähemmän mukavaa

Eipäs ole tullut tehtyä mitään kummempaa viimevikon loppupuolella. Torstaina (14.6.) käytiin illalla pikkusiskon kanssa Fantan kanssa mukavalla  lenkillä ja tuli samalla kuvailtua niitä molempia otuksia. Heiteltiin Fantalle frisbeetä ja mentiin sitä piiloon vuorotellen, juoksutettiin sitä ees taas välillämme ja yritettiin saada sitä taas uimaan. Muutoin olen käynyt Fantan kanssa vain yksin normilenkeillä. Niin ja ollaan me toki pari kertaa yritetty tokoakin treenailla, mutta on ollut pääasiassa liian lämmintä siihen.
Felix on toipunut mukavasti. Ollaan päivä päivältä käyty kävelemässä hitusen pidempiä matkoja. Tänään tiistaina (19.6.) tuli tasan viikko Felixin kastroinnista ja käytiin leikkauksen jälkeen ensimmäistä kertaa kunnon lenkillä. Felix sai kuitenkin pysyä vain flexissä, jotta ei tulisi pompittua hirveästi ja ettei Fanta yrittäisi alkaa riehua sen kanssa. On tullut kastroinnin myötä havaittua Felixissä ainakin yksi muutos tähän mennessä: se on paaaljon huomionkipeämpi kuin ennen. Yrittää joskus ängetä syliinkin, jos istuu vaikkapa sohvalla.

Eilen maanantaina (18.6.) käytiin Fantan kanssa aamusta Erikan ja Kielan kanssa lenkillä, kun he kerta kyydin saivat. Käveltiin läheiselle ruohoaukealle, jossa päästettiin nuo vapaaksi. Kiela ja Fanta kyllä leikkivät paljon ja juoksivat rallia ympäri aluetta. Hauskaa oli! Sääskiä oli vain ihan mahdottoman paljon! Olisin kuollut ilman supertyylikästä sääskiverkkohattuani! Mutta mutta, hattu kyllä suojasi pääni, mutta ne inhottavat otukset keksivät syödä sitten käsiäni.

Vähän yli 8,5kk, ei aseteltu! Tämä ja ylempi kuva © Erika O.

Iltapäivästä olikin sitten aika mennä ohjattuihin treeneihin. Tällä kertaa sentään musitinkin ne jopa! Paikalla oli vain yksi kouluttaja (se kouluttaja, joka minulla on yleensä ollut), joten koko hyvin eritasoinen sakki oli samassa ryhmässä. Aluksi tehtiin suuri rinki ja käveltiin sitä sitten ympäri koiria seuruuttaen. Kouluttaja antoi välillä jonkin näistä käskyistä: "käännös oikeaan", "käännös vasempaan", "juoksua" tai "hidasta kävelyä". Ihan hyvin meni meillä, välistä vaan Fantan kontakti meinasi putoilla. Se ei ollut kyllä millään innokkaimmalla tokoilutuulella.
Tämän jälkeen tehtiin ohitusharjoituksia samaisessa ringissä siten, että yksi kerrallaan kävi pujottelemassa kontaktissa kaikki läpi ja muiden koirien piti pysyä täysin paikoillaan. Tässä ei meillä mitään ongelmaa, Fanta pönötti nätisti vieressäni tuijottaen minua. Kunnes yhtäkkiä, kun eräs laika oli kävelemässä takaamme, kävise aivan yhtäkkiä Fantan päälle! Fanta alkoi huutaa kuin syötävä ja laikan omistaja veti koiraansa irti ja minä sitten lopulta revin ne toisistaan. Laika oli tarttunut Fantan kaulaan ihan kunnolla kiinni. Irrottamisen jälkeen Fanta vielä pienen hetken huusi paniikissa ja minä polvillani yritin rauhoitella sitä. Kouluttaja alkoi äkkiä kysellä, että eihän sattunut mitään. Kopeloin Fantan kaulan läpikotaisin, eikä näkynyt mitään. Kouluttaja tuli lähemmäs ja ihmetteli suuresti tilannetta, etenkin kun laika oli uros. Laika ei kyllä vaikuttanut mitenkään aggressiiviselta, joten kouluttaja mietti, josko kyseinen laika olisi luullut Fantaa laikan omistajan perheen toiseksi koiraksi, joka on samanvärinen ja olisi täten yrittänyt syöksyä leikkimään Fantan kanssa, mutta Fantan säikähtäessä laikakin olisi jotenkin säikähtänyt ja käynyt sitten kiinni. Vaikea kuitenkin sanoa, että oliko todellisuudessa sitten näin. Oli kyllä minulla hetken aikaa melkein itku tulla kun niin säikähdin, luultavasti myös laikan omistajalla. Hänkin kyllä säikähti melkoisesti. He menivät ringin ulkopuolelle rauhoittumaan, mutta me vielä jäimme rinkiin. Sain onneksi itseni koottua nopeasti ja jatkoimme pujottelua. Huomasin, että nyt Fanta yritti vilkuilla tosi paljon ohimeneviä koiria, etenkin silloin, kun ne menivät takaamme. Se ei ollenkaan pitänyt niin hyvää kontaktia kuin aijemmin pujotellessa, enkä kyllä ihmettele. Pian oli meidän vuoromme pujotella. Tämä ei mennyt ihan putkeen. Fanta piti välillä kontaktia ihan hyvin, mutta jos joku koira vähänkin liikahti meihin päin, alkoi tuo heti vilkuilemaan sitä. Pujottelujen jälkeen kouluttaja pyysi laikan omistajaa kiertämään koko ringin laikansa kanssa parin metrin päästä. Ei ollut mitään ongelmaa, laika ei ollenkaan vaikuttanut siltä, että haluaisi hyökätä kenenkään kimppuun. Sitten kouluttaja käski heitä vielä kiertämään ringin sisäpuolelta parin metrin päästä muista. Ei siinäkään ongelmaa. Siksi hyökkäs ihmetyttikin. Fantakaan ei reagoinut mitenkään sillä tavalla, että laika olisi voinut siitä syystä hyökätä tuon kimppuun.
Kuitenkin, tämän jälkeen edistyneessä ryhmässä olevat henkilöt (joihin me kuulumme) saivat mennä sivummalle treenaamaan omiaan. Otettiin Fantan kanssa vähän seuraamista. Tiina ja Jekku olivat myös edistyneissä, joten päätettiin ottaa paikkista. Aluksi meni hyvin, mutta sitten varmaan vähän jälkeen puolen minuutin Fanta nousi seisomaan! Menin korjaamaan asennon ja otettiin uudestaan. Pian Fanta nousi istumaan... Otettiin vielä kolmannen kerran lyhyt ja mentiin vielä vähäksi aikaa koirien taaksekin seisomaan. Tämän jälkeen molemmat treenasivat omiaan. Me otettiin lopulta Fantan kanssa seuraamista, liikkestä seisomista ja maahanmenoa, käännöksiä seuraamisessa ja luoksetuloa. Kun muilla loppui treenit, mentiin me vielä kokeilemaan hyppyä. Se on ollut meillä vähän jäissä mölleistä alkaen, enkä tiedä miksi! Fanta ei meinaa hypätä ilman käsimerkkiä. Ihan hyvin se kuitenkin nyt hyppäsi. Alussa piti taas muistuttaa mitä se hyppääminen olikaan. Samalla huomasin Fantan pönöttäessä minua, että Fantan toisessa korvassa oli vähän punaista. Katsoin tarkemmin ja Fantan korvaan oli tullut pieni reikä laikan hyökkäyksestä! Ei onneksi ollut mennyt läpi korvasta. Menin kertomaan tästä kouluttajalle ja hän sanoi, että kannattaa puhdistella sitä paljon ja tarkkailla millaiseksi menee. Jos turpoaa, niin eläinlääkärille.
Tuo koko hyökkäys kyllä harmitti minua. Minä niin hartaasti toivoin, ettei Fantan kimppuun hyökkäisi koskaan koiraa, kuten Felixin kimppuun hyökkäsi. Aina ei kuitenkaan mene miten tahtoo. En kuitenkaan aijo jäädä murehtimaan, vaan jatketaan elämäämme vain reippain mielin. Pitää kuitenkin pysyä tarkkana Fantan suhteen, ettei jää sellaiseksi epävarmaksi, millainen oli treeneissä tapahtuman jälkeen.

Voi muuten olla, että Hannan ja Kaapon kanssa mennään mahdollisesti vaeltamaan ensi viikolla muutamaksi päiväksi. Mikäli Felixin haava on jo paremmassa kunnossa, riippuu paljon siitä. Jos ei ole, niin mennään sitten vasta joskus heinäkuussa.
Lisäksi heinäkuun alussa me matkustetaan Fantan kanssa jälleen Ouluun. Siellä olisi tiedossa ainakin paimennusta, möllitokot ja toivottavasti myös jälleen aussiekamujen tapaamista!

-----------------------------------------------------

Päivitystä keskiviikkona (20.6.):

Satuinpas sitten löytämään Fantan korvan ulkopuoleltakin ikävän haavan. Oli karvojen alla hyvin piilossa... Toivotaan, että lähtisivät haavat paranemaan nopeasti, ettei eläinlääkärillä tarvitsisi käydä. Ahkerasti pitää puhdistella haavoja ja nyt sai vuorostaan Fanta tötsän hetkeksi päähänsä, jottei ala raapimaan haavoja.
Lisäksi taisin nähdä kuvan siitä koirasta, jota kouluttaja tarkoitti sanoessaan, että ehkä laika luuli Fantaa siksi. Ja täytyy sanoa, että olisipas harvinaisen tyhmä koira, jos olisi Fantaa siksi luullut! Ovat kyllä niin paljon erinäköiset. Kaverilta myös kuulin (tuntee tämä laikan omistajan), että kyseinen koira oli joskus karannut heidän pihalleen koiriensa häkin luo ja oli vaikuttanut siltä, että olisi hyökännyt päälle jos heidän koiransa olisivat vapaana oleet.

Sisäkorvan haava ja ulkokorvan haava.