keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, uudet kujeet

Ainakin Fazer tuumii näin. Vuotta 2015 on ehtinyt kulua viikko, ja Fazer on ehtinyt keksiä kaikkea "mukavaa" pääni menoksi. Se on muiden muassa ehtinyt olla tottelematta pihalla irti-käskyä ja syönyt jäistä koirankakkaa, repinyt päiväpeittoani, hyppinyt huoneessani olevan metallihäkin päälle, kun en ole ollut paikalla ja tyhjentänyt sieltä käsin hyllyni koriste-esineitä ja tuhonnut niitä. Tänä aamuna se päätti kakata lattialle. Niin ja tietenkään tuota vieressä olevan kuvan tuhoa ei saa unohtaa: Fazer näytti mielipiteensä Raamatusta (joka tosin oli jo vähän entuudestaan kärsinyt). Mahdollisesti teiniyttä ilmassa, hurraa...

Uudenvuoden vietin Fantan ja Fazerin kanssa Suvannon pienessä kylässä tyttöystäväni luona. Tämä oli hyvä ratkaisu etenkin Fantalle, sillä talon sisälle kuuluvia raketteja ammuttiin vain ihan muutama puolenyön aikoihin. Fanta tosiaan siis pelkää raketteja, nuokin paukkeet kuultuaan se alkoi stressata ja se meni pöydän alle piiloon läähättämään ja tärisemään. Onneksi sen ei tarvinnut tänä vuonna pelätä edes tuntia.
Fazer sen sijaan ei vaikuttanut huomaavan paukkeita ollenkaan ja hyvä niin. Se vain ihmetteli mikä Fantalle tuli. Felix sai ottaa kotona rennosti, sitä ei raketit vaivaa yhtään, vaikka se olisikin pihalla niiden ampumisen aikaan. (Yllä ja alla olevat kuvat © Inga K.)


Viime vuoden loppupuolella 28.12. ja tämän vuoden alkupuolella 4.1. tavattiin pitkästä aikaa Late-samojediä Fantan ja Fazerin kanssa. Viimeksi Fazer on nähnyt sen ihan pikkupentuna. Sillä kestikin lenkin aikana yli tunti rentoutua ja rohkaistua sen seurassa. Toisella tapaamiskerralla Fazer oli aluksi tosi leikkisällä tuulella ja haastoi Latea leikkimään. Jossain vaiheessa sille iski jälleen epävarmuuskohtaus, jonka jälkeen Fazer oli taas normaali. Ja ilmeisemmin Fazerille iski myös jokin oman lauman suojeluvaisto tai muu vastaava. Sama juttu oli Luca-rottweilerin kanssa, kun se oli meillä hoidossa yhden päivän. Fazerhan on tavallisesti tosi mielistelevä Lucalle, mutta nyt kun ne olivat pidemmän aikaa yhdessä yritti Fazer komentaa Lucaa menemään pois välillä.

Ostin tytöille uudet, Hurtan pyöreät 180cm pitkät ja 11mm paksut, hihnat. Keltainen on juuri sopivan värinen, mutta tuo musta-sininen on kyllä käytännössä ihan musta. Ei se mitään, ainakin ne erottuvat väriensä puolesta nyt loistavasti toisistaan jopa hämärässä, ja vaikuttavat mukavan tuntoisilta ja paksuisilta. En tosin odota innolla noiden metalliosien mahdollista värin kulumista.

7 kommenttia:

  1. Jos en väärin muista oma koirani tuhosi pentuna myöskin raamatun ja muutaman kirjaston kirjan, heh, ne kirjaston kirjat ei niinkään naurattaneet ainakaan sillon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samiksia, Fazer on myöskin tuhonnut kirjaston kirjan :,D Tosin yhden vaan. Ei ollu minun lainaama edes, lainaaja sit teippas sen kasaan ja palautti. Tulihan sieltä parin euron lasku tuhoamisesta. >XD
      Fanta tuhosi pentuna koulusta lainatun kirjan ja yhden koulukirjankin, upsista. :D

      Poista
  2. Minä ostin myös tuon keltaisen hihnan kesällä ja huomasin jo pari kuukautta sitten, ettei se enää heijasta ollenkaan niin hyvin! :o Odotin kyllä jotain vähän laadukkaampaa. :( Toivottavasti meidän remmi oli vain joku maanantaikappale ja teillä nuo heijastaa pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän noille monesti käy. :/ Mulla noita edeltävätki hihnat oli pyöreitä heijastinhihnoja, joista heijastimet ovat kuluneet jo aivan täysin. Se ei onneksi minua haittaa, koiran (ja miksei hihnankin) voi heijastaa muutenkin, lähinnä värien ja alennuksen vuoksi nuo ostin + olin sopivan tuntoisten hihnojen kaipuussa. :D
      Mutta oishan se tietty kiva juttu, jos heijastimet kestäis. :/ Varsinkin kun nuokin hihnat olisivat olleet niin kalliita normihintaisina (eivätkä vielä alennuksessakaan olleet mitään aivan pilkkahintaisia). Ja en oikein ymmärrä miksi Hurtan hihnoissa nuo metalliosat pitää maalata mustiksi, kun kuluvat inhottavasti ajan kanssa (ainakin sen perusteella mitä olen joitain kuvia nähnyt). :/

      Poista
  3. Meillä oli kanssa nuo hihnat pienempänä versiona vaan, en tykännyt yhtään. Vuoden jälkeen molemmat alko purkautumaan ja rispaantumaan noista metallien viereisistä osista tyhmästi. Sieltä alta paistaa semmosta vaaleeta narua.. :D Toivonmukaan teillä ois kestävämmät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hrrr :S Toivotaan, että meillä kestäisivät! Sitten kun nämä ovat ehtineet nähdä vähän elämää, voisin tehdä tuotearvostelupostauksen (jos muistan enää silloin :D).

      Poista
  4. Mäkin oon katsellut noita Hurtan hihnoja, mutta niistä jakautuneet mielipiteet ovat saaneet jättämään ne toistaiseksi vielä kaupan hyllylle. Mielenkiinnolla siis kuulemme mitä mieltä olet noista hihnoista - ovatko hintansa väärti, kestävätkö ja ovatko millaisia käytössä! :-) Metalliosien värit varmasti kuluvat, sen voin melkein jopa taata :-D

    VastaaPoista