Valkoisia kevätkuulumisia

Ja taas on kirjoittelu vähän jäänyt, upsista! Mutta kevään edetessä olen ollut koirarintamallakin taas aktiivisempi, mm. Fantan ohjatut tokotreenit alkoivat! Ja nyt tuntuu siltä, että Fantan voittajaliikkeet olisivat hajonneet vähän kasaan, joten en tiedäkään uskallanko lähteä kuun lopussa kokeilemaan koetta, katsotaan! Lisäksi käyn ohjatuissa treeneissä myös siskoni Tainan ja hänen miesystävänsä Juuson koiran, Luca-rottweilerin, kanssa treenailemassa alkeisjuttuja. He muuttivat tänne meille huhtikuun lopulla, joten taloudesta löytyy tällä hetkellä kolme koiraa.
Autokoulusta huolimatta olen onnistunut pääsemään muutaman kerran niihin agilitytreeneihinkin ja ollaan päästy nyt oikeasti tekemään jopa ratoja, tosin helppoja sellaisia vielä toistaiseksi. Tai no, eivät nuokaan ole minulle vielä ihan helppoja, heh. Fantan kanssa pitää selvästi panostaa kesän aikana estehakuisuuteen.

Täällä on vieläkin kevät ihan kesken. Juuri kun ehdin innostua lumien sulamisesta, niin säät alkoivatkin olla välillä tällaisia (ja ovat edelleenkin välillä tuollaisia):

Yksi aamu oltiinkin sitten jo siinä tilanteessa, että lunta oli satanut 10-15cm! Niiden sulamisessa kesti aikansa, mutta tällä hetkellä kevät etenee ihan kivasti täällä Keski-Lapissakin. Päästään (ehkä, toivottavasti, pliis) kohta jälkeilemään Fantan kanssa!

Lisäksi päästiin treffailemaan Erikaa ja Kielaa pitkästä aikaa, nyt tosin jengin lisänä on myös Risku, jonka pääsinkin näkemään vasta ensimmäistä kertaa. Lucakin oli tietysti minulla mukana, joten saatiin pieni sekalainen lauma kasaan.

Tänään, 10.5., tuli pyörähdettyä seuramme mätsäreissä hurttien kanssa. Kauniisti satoi räntää koko mätsäreiden ajan ja oli kylmä kuin missä, hrrr! Eipä noille kummoista menestystäkään tullut, vaikka molemmat käyttäytyivät hienosti kehässä. Fanta oli isojen aikuisten luokassa PUN- ja Felix myös isojen aikuisten luokassa puolestaan SIN-.

Kesä tulee!

Vaikkakin hyyyvin hitaasti täällä Lapissa, mutta tuleepahan varmasti kuitenkin. Tänään täällä satoi jopa vettä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, enpä olisi uskonut olevani iloinen siitä, mutta olin! Eilen olikin jo niin lämmin sää, että lenkillä tuli oikeasti kuuma. Odotan kyllä innolla treenikenttien sulamista. Voin sanoa, että aluksi oli hieman masentavaa tulla takaisin tänne valkoisen aineen ihmemaahan Helsingin reissun jälkeen, heh!

Harmittaa muuten vietävästi se, että juuri kun kevät etenee ja minun treeni-intoni agilityn suhteen vain kasvaa, niin sitten tulee autokoulu, jota on juuri agilitytuntien aikaan... hohhoi. No mutta onneksi ajokortti tulee olemaan sen arvoista, ehkä kestän! Ja kun muutenkin olen odottanut autokouluun pääsyä ties kuinka kauan aikaa.

Mietiskelen tässä juuri, että uskallanko ilmoittaa Fantan lähipäivinä toukokuun lopussa oleviin tokokokeisiin. Voittajaan jo, hui! Jännittää kamalasti jo ajatuskin voittajasta... mutta niin, treenit ovat ainakin menneet aika mukavasti. Metallikapulan palautukseen pitäisi saada vielä vähän lisää vauhtia ja lisäksi pitäisi saada varmuutta kaukojen seiso-maahan ja varsinkin seiso-istu vaihtoihin. Ja tietysti pitää saada hiottua muitakin liikkeitä, mutta aikalailla alkaa olla liikkeet hyvin kasassa. Ja kun kevään edetessä ohjatut treenitkin taas alkavat ja saadaan toivon mukaan taas enemmän treeniseuraakin, joten ehkä uskallan lähteä testaamaan vähän. Tuon kevään kokeen jälkeen seuraavat kokeet ovatkin sitten vasta syksyllä.

Virallisesti veteraani

Tai no virallisesti ja virallisesti, mutta Felixillä tuli tänään täyteen se veteraani-iän rajana pidetty kahdeksan vuotta! En tosin osaa itse pitää tuota vanhuksena, ainakaan toistaiseksi. Niin harmaantunut, laiska ja löllykkä kuin se onkin, on se samalla myös pirteä ukkeli, jolla on toivottavasti vielä monia vuosia edessään! Synttäripäivää vietetään rennoissa merkeissä ja illalla suuntaankin itse kohti Helsinkiä loppuviikoksi.

Paljon, paljon synttärionnea vetsku Felixille!

Vuoden tokohurtta

Niinhän tässä kävi, että Fanta palkittiin 26.2. Sodankylän Karvakuonojen vuosikokouksessa vuoden 2013 tokokoiraksi! Saatiin kiertopokaali sekä itselle jäävä palkinto.

Viime postausta ennen ja sen jälkeen ollaankin eletty ihan normielämää. Odotan jo oikeastaan innolla lumien sulamista täällä pohjoisessakin, sillä se innostaisi tokoilemaan aktiivisemmin, nyt olen ollut hyvin laiska sen suhteen. Samoin hakun, en ole käynyt pitkään aikaan treeneissä, odotan vielä kevään etenemistä niiden treenien suhteen. Lisäksi tietysti odotan lumien sulamista siksikin, jotta päästäisiin jälleen jäljestämään. Agilitystakin olen joutunut olemaan pois muutamaan otteeseen ja se näkyikin Fantan menossa treeneissä, sitä olisi huvittanut pomppia esteitä miten sattuu heh!

Isosiskoni ja hänen poikaystävänsä saapuivat meille kylään helmikuun loppupuolella rotikoidensa Lolan ja Lucan kanssa, ja oikeastaan he ovat edelleenkin meillä kylässä. Olenkin ottanut Lucaa aktiivisesti mukaani lenkeille, tosin sekin loppui nyt, kun Fantalla alkoi sunnuntaina 9.3. toiset juoksunsa. Väliä ensimmäisiin juoksuihin kertyi noin 7,5kk.

P.s. Odotan innolla kirjoitusten loppumista. Lukeminen ei oikein maistu.
P.p.s. Tämä oli blogini 100. postaus.