Tapaturma

Nyt illan päälle pääsi käymään pieni ikävä tapaturma Fantan kanssa. Olin lähdössä iltalenkille lähimetsään tavalliseen tapaani ja minulla on ollut tapana pitää Fanta vapaana kokoajan, sillä pihaltamme on vain noin sadan metrin matka sinne metsään. Tuon sadan metrin aikana kuitenkin naapurit sattuivat tulemaan juuri ulos koiransa kanssa, ja Fantahan ampaisi menemään provosoivasti mölisten sitä kohti näiden naapureiden pihalle (niin kuin sillä on ikävästi tapana, juuri tätä olen koittanut treenata ahkerasti pois viime päivinä ja saa nähdä kuinka tilanne nollautui tämän jälkeen). Hammastahan Fanta sitten sai. En tarkkaan nähnyt tapahtumaa pusikoiden läpi, mutta kuulin rähinää ,ulinaa ja taas rähinää. Felix ja Fazer olivat aivan levottomia hihnojen päässä. Fanta tuli luokseni, mutta oli lähdössä sen jälkeen vielä uudestaan ampaisemaan toista koiraa kohti. Lopulta sain sen kuitenkin kiinni ja toinenkin koira saatiin vietyä pois. Lopputuloksena oli tämä:

Eli leuan pienistä etuhampaista kaksi vääntyi ikävästi, ilmeisesti ien repesi vähän. Soitin eläinlääkärille ja huomenna aamulla olisi luvassa hampaiden poisto. Ikävä sattuma, mutta oma vikanihan tämä oli. Tästä opin sen, että tuon sadan metrin aikana Fanta saa luvan pysyä kiinni. Aiemmin en kokenut sitä tarpeelliseksi, sillä sen lyhyen matkan aikana ei yleensä tapahdu mitään, tavallisesti siitä on rauhallista kulkea.

Ennen tätä tapaturmaa meillä oli kuitenkin oivallinen päivä takana! Löysin pienen palan paljasta maata ja sain kuvia, joissa täälläkin vaikuttaisi olevan jopa kunnollinen kevät. Olen myös laittanut Fantan kepit tehotreeniin ja ne alkavat oikeasti sujua pikkuhiljaa. Kevään myötä olen muutenkin herännyt jälleen "eloon" ja kokoajan tekisi mieli puuhata jotain mukavaa koirien kanssa. Samalla pitäisi jaksaa päntätä myös tulevia pääsykokeita varten, mutta se kiinnostaa vähemmän kuin ulkona lymyily. Eilen kävin myös tarkastamassa erään melko lähellä olevan kentän kunnon ja se oli puoliksi jo sula! Nyt alkaa siis taas tokon kenttätreenit!

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja kuinka masentavaa onkaan laittaa tähän loppuun pari talvikuvaa helmikuulta, mutta muistin, että minun piti kirjoittaa muutama sananen Ruttu Nutun tilaustöinä tehdyistä heijastinliiveistä. Tilasin siis vuoden alussa Fantalle ja Fazerille heijastinliivit, tilasin liivit Ruttu Nutun ranskiskoossa vähän mukautetulla vatsaremmillä ja hinta oli 25€ kappaleelta.
Ensimmäiset versiot eivät olleet ihan odotusteni mukaiset, Fantan liivi oli väärän värinen ja ompeleet eivät olleet niin huolellisesti tehtyjä kuin toivoin, mutta sain tilalle uudet liivit, joista pidän! Pidin jo alussa siitä, että Ruttu Nutulla on niin iso värivalikoima. Minulla oli hakusessa Fazerille sininen heijastinliivi ja nyt sen sitten sain. Samalla tuli tilattua Fantalle samanlainen, kun sen aiemman Best Friendin huomioliivin vatsaremmi katkesi. Pidän siitä kuinka paljon heijastinnauhaa tässä mallissa on, näiden liivien heijastimet erottuvat paljon paremmin kuin esimerkiksi juurikin noiden Best Friendin liivien. Hintaan sisältyi myös yksi yksinkertainen kuvio heijastinkankaasta ja minä valitsin kuvioksi huutomerkin näille tytöille. Montaa kertaa en ehtinyt näitä käyttää, kun alkoi jo illat valaistua, mutta pidin näistä kyllä paljon. Nyt ne saavat odottaa kaapissa syksyä!

Uusi vuosi, uudet kujeet

Ainakin Fazer tuumii näin. Vuotta 2015 on ehtinyt kulua viikko, ja Fazer on ehtinyt keksiä kaikkea "mukavaa" pääni menoksi. Se on muiden muassa ehtinyt olla tottelematta pihalla irti-käskyä ja syönyt jäistä koirankakkaa, repinyt päiväpeittoani, hyppinyt huoneessani olevan metallihäkin päälle, kun en ole ollut paikalla ja tyhjentänyt sieltä käsin hyllyni koriste-esineitä ja tuhonnut niitä. Tänä aamuna se päätti kakata lattialle. Niin ja tietenkään tuota vieressä olevan kuvan tuhoa ei saa unohtaa: Fazer näytti mielipiteensä Raamatusta (joka tosin oli jo vähän entuudestaan kärsinyt). Mahdollisesti teiniyttä ilmassa, hurraa...

Uudenvuoden vietin Fantan ja Fazerin kanssa Suvannon pienessä kylässä tyttöystäväni luona. Tämä oli hyvä ratkaisu etenkin Fantalle, sillä talon sisälle kuuluvia raketteja ammuttiin vain ihan muutama puolenyön aikoihin. Fanta tosiaan siis pelkää raketteja, nuokin paukkeet kuultuaan se alkoi stressata ja se meni pöydän alle piiloon läähättämään ja tärisemään. Onneksi sen ei tarvinnut tänä vuonna pelätä edes tuntia.
Fazer sen sijaan ei vaikuttanut huomaavan paukkeita ollenkaan ja hyvä niin. Se vain ihmetteli mikä Fantalle tuli. Felix sai ottaa kotona rennosti, sitä ei raketit vaivaa yhtään, vaikka se olisikin pihalla niiden ampumisen aikaan. (Yllä ja alla olevat kuvat © Inga K.)

Viime vuoden loppupuolella 28.12. ja tämän vuoden alkupuolella 4.1. tavattiin pitkästä aikaa Late-samojediä Fantan ja Fazerin kanssa. Viimeksi Fazer on nähnyt sen ihan pikkupentuna. Sillä kestikin lenkin aikana yli tunti rentoutua ja rohkaistua sen seurassa. Toisella tapaamiskerralla Fazer oli aluksi tosi leikkisällä tuulella ja haastoi Latea leikkimään. Jossain vaiheessa sille iski jälleen epävarmuuskohtaus, jonka jälkeen Fazer oli taas normaali. Ja ilmeisemmin Fazerille iski myös jokin oman lauman suojeluvaisto tai muu vastaava. Sama juttu oli Luca-rottweilerin kanssa, kun se oli meillä hoidossa yhden päivän. Fazerhan on tavallisesti tosi mielistelevä Lucalle, mutta nyt kun ne olivat pidemmän aikaa yhdessä yritti Fazer komentaa Lucaa menemään pois välillä.

Ostin tytöille uudet, Hurtan pyöreät 180cm pitkät ja 11mm paksut, hihnat. Keltainen on juuri sopivan värinen, mutta tuo musta-sininen on kyllä käytännössä ihan musta. Ei se mitään, ainakin ne erottuvat väriensä puolesta nyt loistavasti toisistaan jopa hämärässä, ja vaikuttavat mukavan tuntoisilta ja paksuisilta. En tosin odota innolla noiden metalliosien mahdollista värin kulumista.

Fazer 6kk!

Niin se aika rientää ja on kulunut jo hurjat puoli vuotta Fazerin syntymästä. Edelleenkin on hyvin  tuoreesti muistissa se, kun sain kaveriltani viestin siitä, että kolme Dracun pentua oli jo maailmassa. Olin hikisenä ja väsyneenä autossa matkalla kotiin metsänistutuksesta silloin. Ja toivoin, että matka olisi mennyt pian, jotta olisin päässyt kyyläilemään uutisia pennuista! Ja nyt mulla on tuo oma puolivuotias kakara tuossa vieressä nukkumassa. Se on hieno penska. Säkäkorkeus oli 44cm ja paino 11,4kg, ei siis mikään iso otus.
Puolivuotispäivän kunniaksi väkersin aamulla agilitysiivekkeet, jotka piti tehdä jo kesällä. Eihän niistä hienot tulleet, kun yksin olin asialla (en siis ole kätevä näissä puutöissä), mutta eivätköhän aja asiansa! Illalla treenailinkin Fantan ja Fazerin kanssa esteen kiertämistä. Huomenna pitäisi vielä väkertää rimanpidikkeet noihin siivekkeisiin.

Eilen oli poikkeuksellisesti agilitytreenit tiistaina torstain sijaan, sillä Maria Martin Rovaniemeltä tuli vetämään meille treenit. Minäkin olin ensimmäistä kertaa Fantan kanssa jonkun muun opin alla kuin noiden meidän tavallisten vetäjien, hyviä vinkkejä tuli! Oli antoisat treenit ja mulla on kuulemma hyvä koira.

Harrastuskatsausta

 Varoitus! Postaus sisältää paljon treenilätinää.

AGILITY

Agissa on ollut ohjatuista treeneistä nyt pidempää taukoa, sillä aina on tullut jotain tielle, ettei olla päästy. Itsenäisesti käytiin kuitenkin kentällä treenaamassa 17.6. Erikan, Kielan ja Riskun kera. Treenattiin Fantan kanssa aluksi ihan vaan hyppyesteen kiertämistä, tämä täytyy saada varmaksi! Lisäksi harjoiteltiin keppejä, rengasta ja puomia. Kepit alkavat jopa hahmottua hiljalleen, aloituskohdasta Fanta joskus sekoaa ja lisäksi se rupeaa epävarmaksi jos keppejä on kovin paljon. Eli hiljaa hyvä tulee, varmuutta menoon!
Fantan kontaktit ovat vielä aivan kesken, joten puominkin kanssa keskityttiin eniten vaan niihin kontakteihin. Ehkä se oppii joskus hahmottamaan vielä nekin.
Renkaan kanssa Fanta sai ihan itse tarjota mulle oikean kohdan hypätä, yritti monesti mennä reunoista, mutta ei siinä kauaa mennyt, kun se tajusi, että palkka tulee vain kun menee keskeltä.

Harjoiteltiin myös minirataa, jossa on yksi vaikea kohta minulle. Alla on suurinpiirtein kuva radasta:

 Eli väli 4-6 on ongelma. Kokeiltiin vähän kaikenlaista, mutta suurinosa yrityksistä meni pieleen. En vain osaa ohjata oikein tuollaisessa tapauksessa, mutta kyllä minä vielä opin! Saatiin pari kertaa menemään (tuurilla) oikeinkin. Usein kävi niin, että Fanta lähti 4-esteen jälkeen hyppäämään 6-estettä. Tarvitsen kyllä lisää harjoitusta ohjaukseeni...

Kotipihalla ollaan harjoiteltu aika paljon keppejä. Tahdon saada ne mahdollisimman hyvään kuosiin!

TOKO

Kokeen jälkeen ollaan oltu aika hiljaisia tokon suhteen. Kotona ollaan vähän treenattu kaukoja sisällä ja lenkkien yhteydessä otettu liikkeestä istumista ja luoksaria, mutta muuten ei oikein olla kotona tehty mitään.
Kentällä 17.6. treenattiin agilityn jälkeen myös vähän tokoa. Otin muistaakseni Fantalle vain ruutua ja tunnarin tuolloin, jotka sujuivat ihan kivasti! Ensimmäisessä ruutuun lähetyksessä se taisi jäädä tosin ruudun etupuolelle, mutta muut kerrat taisivat jopa onnistua hyvin.

HAKU

Haku on tauolla ainakin syksyyn asti. Odotan, että saan ajokortin, jotta treenaaminen helpottuu.

JÄLKI

Vihdoin ja viimein pääsin ajamaan 24.6. Fantan kanssa kesän ensimmäiset jäljetkin! Fantalle tehtiin näin aluksi kaksi lyhyttä namijälkeä sellaiselle niityn tapaiselle alueelle. Tosiaan siten, että alussa nameja oli melko tiheään ja loppua kohti harvenivat. Ensimmäinen jälki oli noin 70-80 metriä pitkä ja toinen noin 130-140 metriä. Vanhenemisaikaa ei ollut paljoa.
Ensimmäinen jälki meni vähän hutiloiden. Sain olla jatkuvasti hidastamassa Fantaa ja koira teki vähän huolimattomasti töitä.
Toisen jäljen alku oli vähän samanlaista kuin ensimmäisen jäljen meno, mutta loppua kohden Fantan työskentely alkoi olla jo paljon parempaa: se hidasti tahtiaan ja haisteli jäljet huolellisemmin. Pitäisi päästä tekemään ahkerammin jälkiä, niin meno parantuisi todennäköisesti entisestään. Toivon saavani Fantan jäljestysmenon sellaiseksi, millainen se oli viime vuoden syksyn lopulla. Jäljestyskuva © Inga K.

-------------------------------------------------------------------

Koirakentällemme oli hommattu myös vanhoja keiloja koirakeilausta varten, joten pakkohan molempien hurttien kanssa oli kokeilla. Felix ainakin syttyi hommalle, sen mielestä keilojen kaatelu oli tosi hauskaa ja se alkoikin nopeasti käyttää tassujakin keilojen kaatamisessa toisin kuin Fanta, joka tökki vain kuonolla namin toivossa. Mutta tämä oli kyllä hauskaa puuhaa, ei niin vakavaa ja koiristakin mukavaa. Ainakin Felixin kanssa ehdottomasti jatketaan tätä!

Fantalle ja Lucalle tuli myös hankittua EzyDogin satulalaukut, sillä suunnitelmissa olisi käydä mahdollisesti vaellus tässä kuussa. Fanta ei ole ollut laukusta kovin innoissaan, mutta se tottuu siihen nopeasti, kun saa kävellä se päällä. Lucalle laukku ei ole ollut ongelma. Eikä Fantan laukku ollut Felixille kokeillessa ongelma. Saa nähdä joutuuko Felix lopulta laukun kantajaksi!

Vuoden parasta aikaa

Parin kuluneen viikon aikana ollaan nautittu kevään etenemisestä. Vihdoinkin puissa näkyy jo vähän vihreää ja kotini vieressä oleva kenttäkin on ihan sula! Treenailtukin siis ollaan. Ja hyvä niin, sillä pian testataankin jo treenauksen tulosta.

Muutoin ollaan lenkkeilty, kyläilty, puuhailtu pihalla, käyty turistina Fantan kanssa Levillä Kittilän ryhmänäyttelyssä seuranamme Taija ja porokoira Tiuku. Tulipa väsättyä Juuson ja Tainan kanssa tokon hyppyestekin vanhasta sängystä, johan kelpaa treenailla tokon hyppyjä kotipihallakin. Voittaa mennen tullen pahviväkerrykseni. Loppukuu meneekin pääosin kodin siivoamisessa ja ylioppilasjuhlieni järjestelyissä (luultavasti, katsotaan miten todella käy, heh).

Testauksessa Orbiloc

Vihdoinkin sain nämä pienet turvavalot hyppysiini testattaviksi. Jo aikaa sitten katsoin mielenkiinnolla Orbiloceja, mutta melko kallis hinta (n. 25€ per kipale) sai unohtamaan ostamisen, etenkin kun epäilin näiden toimivuutta todellisuudessa (huonoja kokemuksia halppisvilkuista). Nyt kuitenkin päätin ostaa nämä kokeiluun, sillä tarvitsisin näille hurtille kipeästi jotkin toimivat pikkuvalot pimeälenkkeilyyn.

Orbiloc on tosiaan koirille tarkoitettu turvavalo, jonka luvataan olevan vesitiivis 100 metrin syvyyteen asti, kestävän iskuja 100 kiloon asti, näkyvän 5 kilometrin päähän sekä kestävän lämpötiloja 50 ja -40 asteen välillä. Kuulostaa vähän liioitellulta, mutta millainen oli käytännön pimeälenkki kokemukseni näiden kanssa?
No sellainen, että vaikuttavat ihan kelpo kapistuksilta! Koirat näkyivät kauas niin paljon paremmin kuin joidenkin halppisvilkkujen kanssa. Keltainen valaisee ihan hitusen paremmin kuin punainen, jo arvatenkin, sillä punainen on tummempi väri. Mutta ei se punainenkaan siis mitenkään huonosti näy!
Vilkkutoiminto ei ollut mielestäni hääppöinen kokeillessani sitä, olisin kuvitellut sen olevan kirkkaampi, mutta jatkuva valaistus oli hyvä. Eipä minua haitannut tuo, sillä en muutenkaan pidä vilkuista, itsestäänselvyys minulle oli muutenkin pitää vain jatkuvalla valaistuksella.
Pääasia on kohdallani, että taisinpas vihdoinkin saada sopivan pimeälenkkivalaistuksen noille. Katsotaan miltä pidemmän päälle vaikuttavat. Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin se, että suosittelen näitä lämpimästi halppisvilkkujen tilalle.