perjantai 30. tammikuuta 2015

Viimeaikojen kuulumisia

Video Fazerin treeneistä 7kk ikäisenä:


Nythän se on jo 7,5kk! Aika vierii niin nopeasti. Niin nopeasti, että blogin päivittäminen on taas unohtunut pariksi viikoksi. Viime postauksen jälkeen, tuon videon lisäksi, olen ehtinyt olla muun muassa kipeänä, joten koirat ovat olleet vähemmällä aktiviteetilla.
Ennen sairastumistani kävin jälleen vierailemassa hienossa Suvannon pikkukylässä yhden viikonlopun (23.-25.1.) ajan Fazerin kanssa. Fanta sai jäädä kotiin, sillä se aloitti kolmannet juoksunsa. Tämähän vaikutti asiaan siksi, kun tyttöystäväni perheen koira, sekarotuinen Piki, on leikkaamaton uros.
Pääsimme sentään tutustuttamaan ensimmäistä kertaa kunnolla Pikiä ja Fazeria toisiinsa. Se meni paremmin kuin kukaan osasi odottaa. Piki oli aivan okei (mitä nyt Fazerin takapuoli kiinnosti), mutta Fazerilla hermostutti välillä. Hiljaa hyvä vielä tulee!

Fantalla on jäänyt nyt muutama agilitykerta väliin. Aluksi pakkasten takia ja toisella kerralla muuten vain tympeän sään vuoksi. Ei huvittanut lähteä ajamaan siinä myräkässä väsyneenä.

Ps. Tuli kuvattua Fazeria paljon 18. päivä. Kuvia pääsee katsomaan täältä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Jälleennäkeminen

Tänään aurinko näkyi tänne Sodankyläänkin ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Kuvia siis sen kunniaksi.
Eilen Fazer täytti jo 7kk! Säkäkorkeutta sillä on noin 45cm ja painoa noin 12,5kg. Fazerin rakennekuvasta ei tullut mikään maailman edustavin, mutta se saa kelvata! Parempaakaan ei siinä pakkasessa saatu otettua. Voisin jonakin päivänä laittaa jotain videota Fazerin tempuista ja treeneistä. (Fazerin rakennekuva © Salla O.)

Ps. Lisäsin blogiin tunnisteet, jotta täältä löytää mahdollisen etsimänsä asian tai kiinnostuksen kohteet helpommin.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, uudet kujeet

Ainakin Fazer tuumii näin. Vuotta 2015 on ehtinyt kulua viikko, ja Fazer on ehtinyt keksiä kaikkea "mukavaa" pääni menoksi. Se on muiden muassa ehtinyt olla tottelematta pihalla irti-käskyä ja syönyt jäistä koirankakkaa, repinyt päiväpeittoani, hyppinyt huoneessani olevan metallihäkin päälle, kun en ole ollut paikalla ja tyhjentänyt sieltä käsin hyllyni koriste-esineitä ja tuhonnut niitä. Tänä aamuna se päätti kakata lattialle. Niin ja tietenkään tuota vieressä olevan kuvan tuhoa ei saa unohtaa: Fazer näytti mielipiteensä Raamatusta (joka tosin oli jo vähän entuudestaan kärsinyt). Mahdollisesti teiniyttä ilmassa, hurraa...

Uudenvuoden vietin Fantan ja Fazerin kanssa Suvannon pienessä kylässä tyttöystäväni luona. Tämä oli hyvä ratkaisu etenkin Fantalle, sillä talon sisälle kuuluvia raketteja ammuttiin vain ihan muutama puolenyön aikoihin. Fanta tosiaan siis pelkää raketteja, nuokin paukkeet kuultuaan se alkoi stressata ja se meni pöydän alle piiloon läähättämään ja tärisemään. Onneksi sen ei tarvinnut tänä vuonna pelätä edes tuntia.
Fazer sen sijaan ei vaikuttanut huomaavan paukkeita ollenkaan ja hyvä niin. Se vain ihmetteli mikä Fantalle tuli. Felix sai ottaa kotona rennosti, sitä ei raketit vaivaa yhtään, vaikka se olisikin pihalla niiden ampumisen aikaan. (Yllä ja alla olevat kuvat © Inga K.)


Viime vuoden loppupuolella 28.12. ja tämän vuoden alkupuolella 4.1. tavattiin pitkästä aikaa Late-samojediä Fantan ja Fazerin kanssa. Viimeksi Fazer on nähnyt sen ihan pikkupentuna. Sillä kestikin lenkin aikana yli tunti rentoutua ja rohkaistua sen seurassa. Toisella tapaamiskerralla Fazer oli aluksi tosi leikkisällä tuulella ja haastoi Latea leikkimään. Jossain vaiheessa sille iski jälleen epävarmuuskohtaus, jonka jälkeen Fazer oli taas normaali. Ja ilmeisemmin Fazerille iski myös jokin oman lauman suojeluvaisto tai muu vastaava. Sama juttu oli Luca-rottweilerin kanssa, kun se oli meillä hoidossa yhden päivän. Fazerhan on tavallisesti tosi mielistelevä Lucalle, mutta nyt kun ne olivat pidemmän aikaa yhdessä yritti Fazer komentaa Lucaa menemään pois välillä.

Ostin tytöille uudet, Hurtan pyöreät 180cm pitkät ja 11mm paksut, hihnat. Keltainen on juuri sopivan värinen, mutta tuo musta-sininen on kyllä käytännössä ihan musta. Ei se mitään, ainakin ne erottuvat väriensä puolesta nyt loistavasti toisistaan jopa hämärässä, ja vaikuttavat mukavan tuntoisilta ja paksuisilta. En tosin odota innolla noiden metalliosien mahdollista värin kulumista.