sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kamuja ja treeninkiä

Vähän kaikenlaista on tullut viimeaikoina tehtyä. Tai oikeastaan lähinnä koirakavereiden tapailua ja treenailua.

19.7.2012

Torstaina mentiin treenaamaan tokoa Erikan ja Kielan sekä Tiinan, Jekun ja Kuuppiksen kanssa tuohon meidän lähikenttäämme. Otin molemmat koirat heti mukaan kentälle. Kun tein Fantan kanssa jotain, sai Felix odottaa tolpassa ja toisin päin. Aloitin Fantan kanssa. Enää en meinaa muistaa mitä otimme, mutta emme kovinkaan paljoa mitään erikoista. Felixin kanssa yritettiin toitottaa lähinnä seuraamista + seisomista ja ravaamistakin harjoiteltiin!
© Erika O.
Kun oltiin hetki treenailtu, mentiin lenkille. Menimme sinne metsään, missä usein käyn koirakavereiden kanssa ja viisikko sai olla vapaana. Felix ja Kiela taas riehuivat kuin mitkäkin ja Fanta yritti päästä välillä mukaan menoon. Loppupuolella Fanta leikki myös Kuuppiksen kanssa kivasti. Myös Kiela ja Fanta pääsivät repimään keppiä toisiltaan. Hauskaa näytti olevan koirilla.





 Lenkin jälkeen mentiin meille ja Tiinan täytyi mennä, mutta jatkoimme lenkkiä Erikan kanssa. Päätimme mennä läheiselle ruohoaukiolle noita juoksuttamaan. Olivathan hurtat jo vähän väsähtäneet ensimmäisestä lenkistä, mutta siltikin ne jaksoivat vielä jonkin verran riehua. Täytyy kyllä tässä yhteydessä sanoa, että olen kyllä jumalattoman ylpeä Fexusta, kun se ei ole yrittänyt ahdistella Kielaa pahoissa aikeissa pitkään aikaan! Alkuaikoina Felix oli kyllä melkoinen hormonihirviö Kielaa kohtaan... onneksi toi on muuttunut tähän päivään asti paljon ja nykyisin leikkii Kielan kanssa hurjasti! Enpä olis vuosi taaksepäin sitten uskonut...  Mutta hauskaa oli taas lenkillä ja oli kyllä kaksi erittäin väsynyttä koiraa!


 Hetken sai Fanta kotona nukkua, kunnes illalla oli aika mennä kokeisiin tähtäävien treeneihin. Aluksi mentiin kentälle ilman koiria (koirat odottivat autoissa) ja katsottiin, kun esimerkkikoira suoritti kaikki alokasluokan liikkeet. Kouluttaja samalla selosti liikkeistä. Tämähän oli minulle ihan tuttua juttua, mutta kertaus on hyvästä. Sitten oli aika hakea koirat ja ruveta käytännön hommiin. Aika paljon tehtiin niitä samoja juttuja, mitä aijemmissakin treeneissä. Kuitenkin treenaaminen oli nyt itsenäisempää, sai treenata sivummalla omassa rauhassaan ja kouluttaja tarkkaili sivummalta kaikkia ja tuli neuvomaan jos jollakin näytti olleen ongelmia. Näissä treeneissä tehtiin harjoituksia kaikista alokasluokan liikkeistä. Muuten treenit menivät loistavasti, mutta yhdessä välissä Fanta alkoi puhisemaan joillekin ihmisille... mokomakin teini.

21.7.2012

Lauantaina kävimme lenkillä naapurini Elisan sekä hänen 5kk labradorinnoutaja uros Roomeon kanssa. Ensimmäistä kertaa kävimme siis heidän kanssaan lenkillä. Menimme sinne samaiseen lähimetsään, missä usein käyn. Itse olin päästänyt jo koirani vapaiksi, mutta Elisa ei vielä. Vastaan tulikin yhtäkkiä mies pystykorvansa kanssa ja he olivat meitä melko lähellä. En ollut huomannut heitä aijemmin. Fanta oli ihan vieressäni ja otin sitä sitten valjaista kiinni ja samalla hetkellä se aloitti hullun haukkukonsertin miehelle ja koiralle. En meinannut saada sitä millään hiljenemään. Mokomakin teini... Fantan teineily on ollut viimeaikoina lähinnä juurikin tuollaista tyhjänpäiväistä haukkumista.
Mutta, Felix oli vähän minun edelläni ja tuijotti toista koiraa. Minun ei tarvinnut kuin kerran kutsua sitä ja se tuli heti luokseni miettimättä sen enempää. Olin kyllä superylpeä Fexusta! Kun koira ohitti meidät, se kyllä vinkui sen perään, muttei kummempaa. Fantan tyhjänpäiväinen haukkuminen jäi kuitenkin ärsyttämään.
Kuitenkin, lenkki jatkui normaalisti. Elisa päästi pian Romeon irti ja Fanta ja se leikkivät paljon Fexu oli taas tylsimys ja kulki sivummalla omissa maailmoissaan. Kuvissa näkyy myös Felixin ja Fantan uudet valjaat, jotka saapuivat perjantaina.




22.7.2012

Sunnuntaina kävin tekemässä noille hurtille taas pienet makkarajäljet! Otin molemmat mukaan jäljen tekovaiheessa. Molemmat odottelivat nätisti, kun vedin ehkä noin 50 metrin jäljen niille. Muuten tein aivan suoran jäljen, mutta ihan loppuun laitoin alle 45 asteen käännöksen, joka oli noin 5 metriä pitkä ehkä. Sen päähän siis jälki loppui. Pitäisi kyllä löytää joku sopiva paikka pitemmän jäljen tekoon.
Fanta oli vuorossa ensin ja se heti tajusi mitä piti tehdä, kun menimme jäljen alkukohtaan. Välillä se haahuili, mutta pääasiassa meni tosi hyvin. Felixin vuoron tullessa Fanta ei sitten odotellutkaan enää nätisti vaan oli levoton ja piippaili. Fanta on kyllä ihan syttynyt jäljestykseen, ei varmaan kestänyt sitä, että oli Felixin vuoro (kuten ei ensimmäiselläkään kerralla). Felixilläkin meni kuitenkin jälki ihan hyvin. Se haahuili taas vähän enemmän kuin Fanta, mutta kuitenkin.
Ensimmäinen jälki tuntui turhan lyhyeltä, joten tein noille vielä sellaisen ihan pikkupätkän, luultavasti noin 10 metriä pitkän, jotta jäisi oikein hyvä ja onnistunut fiilis jäljestyksestä. Fanta menikin sen jäljen sitten ihan liekeissä tuosta noin vaan parissa sekunnissa. Felix oli sitten vähän maltillisempi. Hyvin silläkin kuitenkin meni.
Kun lähdimme jälkipaikalta, oli Fantalla vieläkin nokka maassa hetken aikaa sen jälkeen! Voi kun se rakastaa jäljestämistä. Vielä kun pääsisimme kokeilemaan ihan oikeaa verijälkeäkin. Ps. kuvia jäljestyksestä tällä kertaa ei ole, kun ei ollut ketään kuvaajaa matkassa.


23.7.2012

Maanantaina oli ohjatut tokotreenit. Tarkalleen en muista mitä tehtiin, mutta ainakin seuraamista, käännöksiä, liikkeen muutoksia, liikkeestää maahanmenoa ja seisomista, luoksetuloa, noutoa, paikkista ja hyppyä harjoiteltiin. Paikkista treenattiin tällä kertaa eri tavoin kuin aijemmin. Nyt omistajat saivatkin jumpata vähän koirien edessä. Piti nostaa käsiä ilmaan, mennä kyykkyyn, tehdä haarahyppyjä ja mennä askelia taaksepäin. Kaikilla koirat pysyivät loistavasti paikallaan. Hypyssä Fanta oli tällä kertaa vähän semmoinen "hyppäänkö vai enkö hyppää", meni esteen eteen ja tuijotti mua, kunnes toistin käskyn, phyh. Varsin onnistuneet treenit.
Tiina ajoi minut treenien jälkeen vähänmatkan päähän kävelytielle ja siitä sitten kävelin kotiin. Pikkusiskoni tuli puolivälissä vastaan Felixin kanssa.

24.7.2012

Tiistai aamuna treenattiin jälleen tokoa tuossa meidän lähikentällä Erikan ja Kielan kanssa. Otin taas suoraan molemmat koirat mukaan kentälle. Aluksi treenailin Fantan kanssa. Heti otettiin paikkikset. Sen jälkeen otin muistaakseni jälleen jotain seuruupätkiä, käännöksiä etenkin. Oikealle kääntyminen tuntuu menevän nykyisin niin huonosti. Ruutua otettiin myös sekä luoksetuloa (ja Fanta oli ihmeellisen hidas). Saatoin ottaa myös noutoa (mitenniin huono muisti). Ainakin piilopaikkista kokeilin hetken yhdessä vaiheessa. Tosin, menin pusikkoon piiloon, joten Fanta varmaan näki minua jonkin verran, mutta ihan sama. Pysyi mainiosti siellä missä pitikin.
Felixin kanssa otettiin taas sitä seuruuta. Luoksetuloa taisin ottaa pariin otteeseen, sekä paikkista. Hyppyäkin taisin kokeilla.
Treenien jälkeen mentiin kävelemään hurttien kanssa kylälle päin Hannaa ja Kaapoa vastaan. Tavattiin heidät rannalla. Fanta sai juosta hetken rannalla vapaana ja se menikin melkein heti veteen! Uimaankin meni tosi reippaasti, eikä epäröinyt hetkeäkään, mitä saattaa joskus tehdä. Pari kertaa heittelin sille nurmella keppiä ja lähdettiin kävelemään sitten taas meille päin juoksuttamaan noita vapaana. Hurtilla oli taas kiva meno päällä kuumuudesta huolimatta. Paljon riehuivat, paitsi Kaapo lähinnä katsoi sivusta. Käytiin sellainen noin tunnin kierros ja palattiin meille pienellä mehutauolle ja odotettiin, että Tiina kera Jekun ja Kuuppiksen liittyisi seuraamme.


Kun he saapuivat paikalle, lähdimme kohti ruohoaukeaa. Siellä päästimme nuo vapaiksi ja taas alkoi ralli. Lopulta kuitenkin Hanna joutui ottamaan Kaapon kiinni, sillä se ei tahtonut jättää Kuuppista rauhaan. Muut kuitenkin saivat juosta ympäriinsä. Omistajat saivat löhöillä välillä nurmella sillävälin, kun koirat purkasivat energiaansa. Uimassakin nuo saivat käydä viereisessä joessa tai okei, Jekku, Fanta ja Kaapo saivat käydä, muut eivät olleet innostuneita ajatuksesta. Rentoa oli omistajilla ja kun oltiin oltu tarpeeksi siellä löhöilemässä, palasimme meille. Tosin Hanna ja Kaapo olivat lähteneet jo aikaisemmin, mutta me muut. Tiina lähti meiltä ajamaan takaisin kotiinsa ja Erika ja minä jäimme odottamaan pihalle hetkeksi hänen kyytiään saapuvaksi. Olihan siinä taas koirille noin kuudeksi tunniksi aktiviteettia ja väsyneitä hurttia oltiin taas.


25.7.2012

Keskiviikko iltana tavattiin pitkästä aikaa Iidaa ja Akemia. Kävelin aluksi heitä vastaan ja sitten mentiin jälleen sinne lähimetsään pitämään noita vapaina. Akemi oli kyllä ihan innoissaan päästessään leikkimään kavereiden kanssa! Fanta ja se riehuivatkin mukavasti ja Fexu oli taas vähän tylsimys. Kerran se meinasi alkaa leikkiä Akemin kanssa, kun se härnäsi Fexua, mutta se lopetti härnäämisen liian pian ja meni taas Fantan kimppuun, joten Felix antoi sitten olla. Sateen kastelemiksikin jouduttiin, etenkin silloin, kun saatoin Iidaa takaisin kotiansa kohti. Nähtiin ainakin todella upea sateenkaari matkan varrella! En kyllä ollut koskaan aijemmin nähnyt niin upeaa sateenkaarta!


Kaksi märkää hurttaa lenkin jälkeen.
 26.7.2012

Torstai aloitettiin käymällä aamulenkki Elisan ja Roomeo-labbiksen kanssa. Käytiin sellainen tunnin lenkki metsässä juoksuttaen noita vapaina. Fanta ja Romeo taas riehuivat paljon. Yhdessä välissä jopa Felix leikki hetken Romeon kanssa ja olin ihan ällikällä lyöty! Felix ei todellakaan usein leiki urosten kanssa, viimeksi Akemin kanssa silloin kun se oli ihan pikkupentu.


Illalla mentiin Fantan kanssa taas kilpailuihin tähtäävien tokotreeneihin. Aika lailla samanlaista menoa oli kuin viimekerrallakin. Nyt otettiin kuitenkin pitemmät paikkikset. Lopussa kokeiltiin paikkista myös hetken aikaa siten, että mentiin koirista niin kauas kuin kokeissakin mentäisiin. Tällä kertaa kiinnitettiin myös enemmän huomiota perusasennon asennonvaihdoksiin (esim. istumasta maahan). Uutena juttuna kouluttaja halusi ottaa myös hetken aikaa kaukokäskyjen harjoittelua. Oikein hyvin meni kyllä treenit, mutta paikkiksissa sille piti aina toistaa maahan -käsky, joten ihan hyvä että harjoiteltiin niitä asennonvaihdoksia. Tosin, kun niitä treenattiin, alkoi Fanta sitten ennakoimaan hirveästi (vaikka pidin sitä maassakin hyvin eri aikoja ennenkuin vapautin tai käskin istumaan).

29.7.2012

Sunnuntaina Fanta meni täyttämään 10kk! Herttinen kuinka nopeasti aika kuluu. Korkeutta tuolla on noin 48cm ja painoa sellaiset 14,7kg. Painoa on tullut tasan kilo lisää verrattuna viime kuuhun! Ja se on Fantalle paljon, tuon painonnousu on aina aijemmin ollut niin hidasta ja vähäistä.


--------------------------------------------------------------------

Lopuksi vielä tämmöistä yleistä löpinää.
Fantan kanssa ollaan viimeaikoina monesti lenkkien yhteydessä tehty kaikenlaista tokoon valmistelevaa juttua. Nyt kun minulla ei vielä toistaiseksi ole esimerkiksi tunnarikapuloita, treenaamme sitä metsässä satunnaisten keppien kanssa. Ihan yllätyin siitä, kuinka heti alussa Fanta tajusi jutun juonen, kun sitä kerran tahalleni kokeilin. Heti osasi käyttää nenäänsä oikean löytämiseen. Tasan kerran alkuvaiheessa se toi minulle väärän kepin ja kun siitä kielsi, niin on aina osannut tuoda oikean. Pätevä plikka.
Vielä kun saisi hankittuakin lisää tokokaimppeita. Tarkoitus olisi hommata ainakin metallikapula, tunnarikapulat ja muutama kartio. Metallikapulasta tulikin mieleeni, että sitäkin varten ollaan tehty valmistelevaa harjoitusta. Olen pidättänyt Fantalla lusikoita suussa, jotta se tottuisi metalliin. Hyvin on mennyt. Lenkeillä ollaan pari kertaa kokeiltu myös luoksarin pysäytyksiä. Ihan hyvin menee sekin jo! Vielä saisi vaan pysähtyä jämäkämmin. Lisäksi jos Fantalla sattuu olemaan supervire päällä joskus, tehdään ihan askeleen tai parin seuruupätkiä ja otetaan superriehumiset.
Fantan yksinoloharjoitukset ovat jääneet nyt kesällä valitettavan vähäisiksi. Vaikka luulin, että niitä tulisi treenattua paljon. Kuitenkin, välillä on sujunut tosi hyvin ja välillä taas sitten ei. Vähän valikoiva tuo koira, että millä tuulella on. Se ei ole kuitenkaan tuhonnut pitkään aikaan mitään, mikä on erittäin hyvä!
Felixin kanssa koiraohitukset alkavat mennä taas pikkuhiljaa ihan hyvin. Kastroinnin jälkeen alkoivat ohitukset mennä huonommin, kun ei saatu paljoa ohitusharjoituksia toipumisen aikana. Sitä ennen ohitukset menivät jo kivasti! Mutta kyllä me saadaan tästä nää taas sujumaan tosi hyvin! Felix ei rähise normaaliohituksissa, vaan vinkuu ja hermostuu. Silloin kuitenkin saarraa rähinäkin kuulua jos tulee jokin yllättävä tilanne (esim. vieras koira tulee vapaana meitä kohti).

Fantakin tuli nyt ilmoitettua ensimmäiseen viralliseen tokokokeeseensa Sodankylään syyskuun alussa. Kyllä mä uskon, ett me ollaan nyt valmiita kokeeseen. Fanta ei enää ole kentälläkään onneksi mitenkään epäröivä muita koiria kohtaan hyökkäyksen jäljiltä. Ekoihin näyttelyihinkin tuo tuli ilmoitettua Rovaniemelle 26.8 (synttäripäiväni, heh). Kunhan saatais edes se H, niin olen tyytyväinen!

27.7.2012

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Käytiin korkeuksissa!

Korkeukset tarkoittavat tässä tapauksessa tuntureita. Käytiin Hannan ja Kaapon kanssa vaeltamassa 10.-13.7. Reissusta lisää myöhemmin, ensin kerron päivästä ennen vaellusta.

9.7.2012

Aamulla käytiin treenailemassa tokoa Erikan ja Kielan kanssa tuossa meidän talomme viereisessä kentässä. Aluksi treenailin Fantan kanssa hetken. Otettiin lähinnä noutoa ja ruutua, mutta muistaakseni myös joitain pieniä seuruupätkiä. Hirveästi ei mitään tehty Fantan kanssa, sillä tiedossa oli illalla ohjatut treenit. Hetken päästä kävin vaihtamassa Fantan sitten Felixiin. Tuntuipas kyllä hassulta tokoilla Felixin kanssa! Seuraamisessa se meinasi aina eksyä liian kauas minusta ja perusasento saattoi olla välillä vino. Kokeilin myös huvikseni ottaisiko Felix noutokapulaa suuhunsa ja ottihan se melkein! Kapula oli vain sen mielestä liian painava, niin en voinut päästää otettani irti kapulasta. En kuitenkaan olisi koskaan uskonut näkeväni, että Felix edes melkein ottaisi noutokapulan suuhunsa. Jospa se joskus oppisi noutamaan? In my dreams...
Kuitenkin, otettiin pari kertaa luoksetuloa ja ihan hyvinhän ne menivät. Toisella kerralla Felix oli vain vähän hitaan puoleinen, mutta noh! Otettiin lisää seuruupätkiä ja taas se meinasi eksyä liian kauas. Nooh, hiljaa hyvä tulee taas kun ei olla treenailtu kunnolla aikoihin. Yhdesti kun pyysin perusasentoon niin tarjosi Felix kurre-temppuakin edessäni. Hassu otus. Ja karkasipa tuo yhdesti leikkimään Kielankin kanssa! Oli vähän ongelmia saada koiria kiinni, kun niin innoissaan leikkivät toistensa kanssa! Pääsi minulta jo hetkeksi unohtumaan, ettei hyppysissäni ollut Fanta, joka kyllä pysyy lähelläni, vaan Felix, jonka mielestä Kiela on niiin kiva! Mutta oli kyllä aika virkistävää kokeilla tokoa Felixinkin kanssa! Treenikuvat © Erika O.



 Treenien jälkeen mentiin sitten kaikkien koirien kanssa lenkille. Käveltiin aluksi eräälle ruohoaukealle, joka oli kasvanut ihan täyteen kukkia! Fanta, Felix ja Kiela olivat ensimmäistä kertaa vapaina yhdessä. Hyvin meni koirilla onneksi! Heti olivat riehumassa. Melko alussa siellä paikalla kävi joku mieskin kävelemässä melkein ohi koiransa kanssa, mutta onneksi meidän koiramme eivät tainneet hoksata niitä. Toki laitoimme ne kiinni ja odotimme, että he poistuivat paikalta, mutta eivätpähän ainakaan jääneet vahingossakaan haikailemaan niiden perään, kun eivät tienneet että sieltä semmoiset tyypit kulkivat.


Kun olimme aikamme viettäneet tuolla kukkaniityllä, päätimme mennä metsään rämistelemään koirien kanssa. Kuvailtiin hurttia melkoisen paljon ja ne saivat riehua. Niiden riehuminen oli lähinnä sellaista, että Kiela leikki Felixin kanssa ja Fanta yritti päästä leikkiin mukaan. Sitten kun Kiela ei ollut Felixissä kiinni, alkoi Fanta heti  riehua Felixin kanssa.


Kaunein häntä -kisa.
Suurin nenu -kisa.
EnkeksisellaistakisaamissäFelixolisiykkönen
Lopulta saatoin Erikaa sitten kylälle päin. Kaiken kaikkiaan taidettiin olla ulkona sellaiset kuusi tuntia. Koko aikaahan ei tietenkään lenkkeilty tai treenailtu, kun tuli tosiaan välissä kuvaustaukoja ja sen semmoista.
Illalla kuuden aikoihin olivat sitten taas ohjatut treenit. Taisimme käydä kaikkia alokasluokan liikkeitä läpi, paitsi paikkamakuuta. Fanta ei onneksi reagoinut enää nii pahasti muita koiria kohtaan. Alamme siis mennä parempaan suuntaan kentällä tapahtuneen hyökkäyksen jälkeen! Ainoastaan luoksetulossa se ei meinannut jäädä paikalleen ensimmäisestä käskystä, sillä lähellä haukahti juuri silloin eräs sakemanni, joka oli melko lähellä meitä takanamme. Seuraamisessa Fantan kontakti taisi taas putoilla! En ymmärrä mikä sille tuolla kentällä tulee, kun juuri kun seuruuta treenaamme, tuolta putoilee kontakti jatkuvasti, mutta sitten jos tehdään jotain muita liikkeitä ja jossakin välissä "vapaaehtoisesti" seurautan, seuraa tuo hienosti. Muuttuukohan minun asenteeni jotenkin kun ohjatuissa treenaataan seuraamista? Voi olla.
Uutena juttuna minulle treeneissä tuli nouto. Viimeviikolla sitä oltiin treenattu ensimmäistä kertaa, mutta en ollut silloin päässyt treeneihin. Sitä sai treenata aika vapaasti, sai ottaa jo kokeenomaisena (paitsi ei saanut ottaa loppuun sivulletuloa, jos koira toi kapulan eteen) tai sitten treenata vaikka vain kapulan pitoa. Minä yritin sitten Fantan kanssa hioa loppuasentoa. Fanta meinaa tulla kapulan kanssa melko vinoon eteeni.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sitten pääsemmekin vaellus osuuteen. Kävimme vaeltamassa Pallas-Hetta reitin, joka oli yhteensä 55km pitkä. Lähdimme tiistaina (10.7.) illalla kahdeksalta vasta liikkeille. Alku oli melko rankkaa ylämäkeä, mutta selvisimme ehjin nahoin noin 11-12 välillä ensimmäiselle kodalle, jossa yövyimme. Ensimmäisenä iltana taivalsimme yhteensä noin 7km. Koirat saivat kulkea vapaina, otimme ne ainoastaan silloin kiinni jos tuli vastaan muita vaeltajia (joita tulikin vain pari kpl vastaan) tai jos lähellä oli sellaisia lintuja, jotka vaikuttivat siltä, että niillä saattaisi olla pesä lähellä sekä jos tuli poroja vastaan. Alkumatka oli tosiaan melkein pelkkää ylämäkeä ja kivikkoista kuin mikä! Luntakin tuli nähtyä (hyttyset ja lumi oli aika outo yhdistelmä).

Hurtat Hannan kanssa

Toinen päivä oli melkoisen rankka. Olin nukkunut ensimmäisen yön huonosti ja meillä oli monta tunturia ylitettävänä! Myös reitin korkein tunturi. Sinne kiipeäminen ei tuntunut oikeastaan missään, mutta tunturilta alastulo tuntui suoraan sanottuna aika kauhealta. Oli todella kuuma, vesi oli melkein lopussa pulloista, eikä virtaavaa vettä näkynyt missään, pohkeissa alkoi tuntua jatkuva jarruttelu, sillä alastulo oli aika jyrkkä, matka alas oli myös pitkä sekä kuuli kokoajan korvissaan enemmän ja enemmän hyttysten ininää mitä alemmas tuli. Tuli kuitenkin selvittyä siitä hengissä! Levähdyspaikalla alhaalla levähdettiinkin sitten ihan kunnolla ja päätettiin vielä lähteä vaeltamaan reitin puoliväliin asti. Sellaiset 20km tuli kuljettua toisena päivänä. Yön nukuimme laavussa, Felix ja Fanta saivat nukkua laavun sisällä, mutta Kaapo jätettiin ulos nukkumaan.


Kolmannen päivän reitti olikin jo sitten melkoisen tasaista menoa! Oli vain pienehköjä ylä- ja alamäkiä ja vain yksi tunturi ylitettävänä. Oltaisiinkin kävelty tuona päivänä loput 28km, mutta olisimme olleet perillä vasta joskus kymmenen aikaan illalla, jolloin kukaan olisi tullut hakemaan meitä enää silloin Hetasta, joten jouduimme yöpymään viimeisessä pysähdyspaikassa autiotuvassa, josta oli Hettaan matkaa 7km. Kävelimme tuona päivänä siis 21km.


 Perjantai aamuna käveltiinkin sitten loput 7km. Matka taittui vähän alle puolessatoista tunnissa! Loppureitti oli todella tasainen ja rinkka ei tuntunut enää yhtään missään sekä eikä aurinkokaan paistanut nyt 24/7. Reitin lopussa oli joen ylitys, joten piti kutsua venekyyti. Fanta pääsi siis veneeseen ensimmäistä kertaa, mutta osasi olla siinä kuin vanha tekijä. Felix oli ollut veneessä aiemminkin viimevuonna, joten nyt se oli sille tuttua hommaa. Hurtat olivat kyllä todella väsyneitä reissun jälkeen! Vaikka Fanta oli ollut reissulla kyllä välillä melkoinen teineilijä (haukkui lähes kaikille vastaantulleille ihmisille) ja vaikka alkupuoli olikin todella rankka, oli kyllä hauska ja antoisa reissu! Maisemat olivat henkeä salpaavia. Voisin kyllä ehdottomasti mennä uudestaankin vaellukselle. Kyseessä oli siis tosiaan minun sekä koirien ensimmäinen kunnon vaellus.
Jouduimme odottelemaan kyytiä hetkisen Hetan Luontokeskuksessa. Samalla tuli sitten otettua turistikuvia lappalaiskoira-patsaan kanssa. Ja siitä huolimatta, että oli 13. perjantai, olimme me Hannan kanssa onnekkaita, sillä juuri kun ehdimme sateensuojaan, alkoi sataa! Onneksi saimme tehdä reissumme ilman kastumista.

Loppuun vielä maininta, että tavallisesti tämä reitti mennään Hetasta Pallakseen, joten vastaan tuli jonkin verran porukkaa. Toisin päin ei olisi luultavasti tullut melkein yhtään. Olin kuitenkin iloinen, että menimme sen näin, sillä loppumatkan keveyden tunne oli loistava! 


------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vaelluksen jälkeen otettiin muutama päivä sitten vähän rennommin. Normilenkeillä tuli vain pääasiassa käytyä. Yhdesti tosin tavattiin Hennaa ja Hupi-seropia, mutta silloinkin käytiin vain normi hihnalenkillä.

16.7.2012

Maanantaina oli jälleen, tiitidii, ohjatut treenit! Tällä kertaa myös Felix pääsi mukaan siskoni ohjaamana!
Mutta, mutta, Fanta oli treeneissä kyllä ihan kamala. Paikalle tultaessa se oli ylikiihtynyt ja meinasi vetää minne sattuu. Kentälle mentäessä se oli jotenkin passiivisen oloinen, sitä ei kiinnostanut ottaa paljoakaan kontaktia. Edes lelusta se ei innostunut. Se haisteli vähän väliä ilmasta jotakin hajua.
Luoksepäästävyydessä se alkoi haukkua tutulle kouluttajalle, joka tuli kohti! Sitä jo ihmettelin ja sain jatkaa ihmettelyä treenien aikana.
Seuraaminen meni ihan plörinäksi, kun Fantaa ei kiinnostanut ollenkaan. Sitten harjoiteltiin aika itsenäisesti käännöksiä oikealle ja vasemmalle, Fanta oli taas vähän omissa maailmoissaan. Sitten otettiin liikkeestä maahanmenoa ja aluksi Fanta ei tajunnut mennä maahan... Istuikin välissä, vaikka ei olla koskaan harjoiteltu liikkeestä istumista! Sitten kun Fanta tajusi, että piti mennä maahan, alkoi se ennakoida maahanmenoa hirmu paljon, oli menossa maahan jo parin askeleen jälkeen.
Paikkista otettiin ringissä. Kouluttaja käveleskeli ympärillä ja taputteli käsiään ja höpötti häiriöksi. Fanta kyllä pysyi paikallaan, mutta se ei ollut ollenkaan kiinnostunut minusta. Se vain haisteli lähinnä ilmaa ja maata ja katsoi poispäin minusta.
Noudosta se ei ollut ollenkaan innostunut. Hyvä että otti edes kapulan suuhunsa kun oli niin angsti.
Luoksetulo.... luoksetulo, en halua edes muistella. Jäi nätisti odottamaan, mutta kun pysähdyin ja kouluttaja antoi luvan kutsua koiran luokseen, lähti Fanta jo silloin tulemaan luokseni! Ja lisäksi juuri kun se oli tulossa luokseni, se juoksi ohi ja kaarsi minusta oikealle päin sinne suuntaan missä toinen ryhmä treenasi. Tuijotin varmaan Fantaa hetken suu ammollaan. Olin niin yllättynyt... Onneksi Fanta ei kuitenkaan siis mennyt toisen ryhmän koirien luo. Pysähtyi kuitenkin suht. lähelle minua. Otin sen sitten kiinni ja olin ihan ihmeissäni. Saatiin sitten toisen kerran tehdä luoksetulo ja silloin onneksi sujui taas hyvin.
Liikkeestä seisominen meni ihan jees. Sitäkin se muistaakseni meinasi alkaa ennakoimaan. Lopussa otettiin hyppyä ja ne sentään menivät hyvin onneksi! Mutta olipas kyllä melkoiset treenit... huhhuh! Nooh, eipä niillä koirillakaan ole näköjään aina hyviä päiviä. Pistän kuitenkin tällä kertaa teineilyn piikkiin, kun se oli parina aijempana päivänä sitä tehnyt.

Seuraava kursivoitu pätkä on pikkusiskoni kirjoittamaa siitä, miten Felixin kanssa treenit menivät:
Aluksi Felix oli hyvin hermostunut muista koirista, mutta ajan myötä Felix rauhottui. Aluksi oli pujotteluita kartioilla ja seuraavaksi koirien välistä, sitten seuraamista. Felix oli siinä aluksi vähän kaukana minusta, mutta kyllä sen herkuilla sai houkuteltua lähemmäs. Seuraamisen jälkeen tehtiin paikalla pysymistä ja Felix osasi pysyä hyvin paikallaan ja kun kutsuin, se tuli laiskasti ja rauhallisesti luokseni. Välillä Felix ei välittänyt minusta eikä muista koirista, mutta kyllä se sitten siitä. Ja lopuksi oli pari hyppyä. Felix osasi hypätä todella hyvin ja se totteli, kun käskin sen pysyä paikallaan esteen toisella puolella. Sitten oli ohitusharjoituksia ja Felix katsoi välillä muita koiria, mutta lopuksi unohti ne kokonaan ja keskittyi minuun. Sitten koirakoulu loppuikin ja jouduin odottamaan, että Lauran  tunti loppui. Hyvinhän se meni. :) (P.s en tiedä menenkö uudestaan)

17.7.2012

Päivällä ei tullut kummoisempia tehtyä. Illalla mentiin sitten jälleen koirakentälle treenaamaan kera Fantan. Tällä kertaa Tiinan ja Jekun sekä Heinin ja Rita-hovawartin kanssa. Tiinalla oli myös Kuuppis mukana.
Aluksi otettiin paikkamakuuta. Tosi hyvin meni! Yhden kerran vain Fanta tylsistyi tutkiskelemaan etutassujansa, mutta ei kummempaa. Pysyi paikallaan, vaikka vieressä ollut Rita nousi kerran ylös. Otettiin muutaman kerran sellaisia suhteellisen lyhyitä pätkiä. Sen jälkeen treenattiin lähinnä omiamme.
Nyt Fantalla sentään oli kiva vire, toisin kuin edellisenä päivänä! Harmitti kun en ollut muistanut lelua ottaa mukaan, joten keksin sitten kepillä tuota palkkailla. Otettiin seuruuta, jääviä, luoksetuloa ja sitten perusasennossa asennonvaihdoksia (maasta istumaan, seisomasta istumaan jne.), jotta saataisiin niihin lisää vauhtia, kun viime mölleissä olivat niin hitaanpuoleisia. Yhdesti Rita oli tulossa luoksemme kentän toiselta puolelta juosten ja Fantahan sitä säikähti, kun otin sen pannasta kiinni ja sitten se haukahti pari kertaa Ritalle. Minä sitten siinä osoittelin Ritaa, ettei tulisi ihan luoksemme ja Heini kutsui, joten lähti sitten siitä. Innostui luultavasti kepistä, jota heittelin Fantalle.
Ilta(yö)lenkillä kävin sitten kuvailemassa noita suolla.