Käytiin korkeuksissa!

Korkeukset tarkoittavat tässä tapauksessa tuntureita. Käytiin Hannan ja Kaapon kanssa vaeltamassa 10.-13.7. Reissusta lisää myöhemmin, ensin kerron päivästä ennen vaellusta.

9.7.2012

Aamulla käytiin treenailemassa tokoa Erikan ja Kielan kanssa tuossa meidän talomme viereisessä kentässä. Aluksi treenailin Fantan kanssa hetken. Otettiin lähinnä noutoa ja ruutua, mutta muistaakseni myös joitain pieniä seuruupätkiä. Hirveästi ei mitään tehty Fantan kanssa, sillä tiedossa oli illalla ohjatut treenit. Hetken päästä kävin vaihtamassa Fantan sitten Felixiin. Tuntuipas kyllä hassulta tokoilla Felixin kanssa! Seuraamisessa se meinasi aina eksyä liian kauas minusta ja perusasento saattoi olla välillä vino. Kokeilin myös huvikseni ottaisiko Felix noutokapulaa suuhunsa ja ottihan se melkein! Kapula oli vain sen mielestä liian painava, niin en voinut päästää otettani irti kapulasta. En kuitenkaan olisi koskaan uskonut näkeväni, että Felix edes melkein ottaisi noutokapulan suuhunsa. Jospa se joskus oppisi noutamaan? In my dreams...
Kuitenkin, otettiin pari kertaa luoksetuloa ja ihan hyvinhän ne menivät. Toisella kerralla Felix oli vain vähän hitaan puoleinen, mutta noh! Otettiin lisää seuruupätkiä ja taas se meinasi eksyä liian kauas. Nooh, hiljaa hyvä tulee taas kun ei olla treenailtu kunnolla aikoihin. Yhdesti kun pyysin perusasentoon niin tarjosi Felix kurre-temppuakin edessäni. Hassu otus. Ja karkasipa tuo yhdesti leikkimään Kielankin kanssa! Oli vähän ongelmia saada koiria kiinni, kun niin innoissaan leikkivät toistensa kanssa! Pääsi minulta jo hetkeksi unohtumaan, ettei hyppysissäni ollut Fanta, joka kyllä pysyy lähelläni, vaan Felix, jonka mielestä Kiela on niiin kiva! Mutta oli kyllä aika virkistävää kokeilla tokoa Felixinkin kanssa! Treenikuvat © Erika O.

 Treenien jälkeen mentiin sitten kaikkien koirien kanssa lenkille. Käveltiin aluksi eräälle ruohoaukealle, joka oli kasvanut ihan täyteen kukkia! Fanta, Felix ja Kiela olivat ensimmäistä kertaa vapaina yhdessä. Hyvin meni koirilla onneksi! Heti olivat riehumassa. Melko alussa siellä paikalla kävi joku mieskin kävelemässä melkein ohi koiransa kanssa, mutta onneksi meidän koiramme eivät tainneet hoksata niitä. Toki laitoimme ne kiinni ja odotimme, että he poistuivat paikalta, mutta eivätpähän ainakaan jääneet vahingossakaan haikailemaan niiden perään, kun eivät tienneet että sieltä semmoiset tyypit kulkivat.

Kun olimme aikamme viettäneet tuolla kukkaniityllä, päätimme mennä metsään rämistelemään koirien kanssa. Kuvailtiin hurttia melkoisen paljon ja ne saivat riehua. Niiden riehuminen oli lähinnä sellaista, että Kiela leikki Felixin kanssa ja Fanta yritti päästä leikkiin mukaan. Sitten kun Kiela ei ollut Felixissä kiinni, alkoi Fanta heti  riehua Felixin kanssa.

Kaunein häntä -kisa.

Suurin nenu -kisa.

EnkeksisellaistakisaamissäFelixolisiykkönen

Lopulta saatoin Erikaa sitten kylälle päin. Kaiken kaikkiaan taidettiin olla ulkona sellaiset kuusi tuntia. Koko aikaahan ei tietenkään lenkkeilty tai treenailtu, kun tuli tosiaan välissä kuvaustaukoja ja sen semmoista.
Illalla kuuden aikoihin olivat sitten taas ohjatut treenit. Taisimme käydä kaikkia alokasluokan liikkeitä läpi, paitsi paikkamakuuta. Fanta ei onneksi reagoinut enää nii pahasti muita koiria kohtaan. Alamme siis mennä parempaan suuntaan kentällä tapahtuneen hyökkäyksen jälkeen! Ainoastaan luoksetulossa se ei meinannut jäädä paikalleen ensimmäisestä käskystä, sillä lähellä haukahti juuri silloin eräs sakemanni, joka oli melko lähellä meitä takanamme. Seuraamisessa Fantan kontakti taisi taas putoilla! En ymmärrä mikä sille tuolla kentällä tulee, kun juuri kun seuruuta treenaamme, tuolta putoilee kontakti jatkuvasti, mutta sitten jos tehdään jotain muita liikkeitä ja jossakin välissä "vapaaehtoisesti" seurautan, seuraa tuo hienosti. Muuttuukohan minun asenteeni jotenkin kun ohjatuissa treenaataan seuraamista? Voi olla.
Uutena juttuna minulle treeneissä tuli nouto. Viimeviikolla sitä oltiin treenattu ensimmäistä kertaa, mutta en ollut silloin päässyt treeneihin. Sitä sai treenata aika vapaasti, sai ottaa jo kokeenomaisena (paitsi ei saanut ottaa loppuun sivulletuloa, jos koira toi kapulan eteen) tai sitten treenata vaikka vain kapulan pitoa. Minä yritin sitten Fantan kanssa hioa loppuasentoa. Fanta meinaa tulla kapulan kanssa melko vinoon eteeni.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sitten pääsemmekin vaellus osuuteen. Kävimme vaeltamassa Pallas-Hetta reitin, joka oli yhteensä 55km pitkä. Lähdimme tiistaina (10.7.) illalla kahdeksalta vasta liikkeille. Alku oli melko rankkaa ylämäkeä, mutta selvisimme ehjin nahoin noin 11-12 välillä ensimmäiselle kodalle, jossa yövyimme. Ensimmäisenä iltana taivalsimme yhteensä noin 7km. Koirat saivat kulkea vapaina, otimme ne ainoastaan silloin kiinni jos tuli vastaan muita vaeltajia (joita tulikin vain pari kpl vastaan) tai jos lähellä oli sellaisia lintuja, jotka vaikuttivat siltä, että niillä saattaisi olla pesä lähellä sekä jos tuli poroja vastaan. Alkumatka oli tosiaan melkein pelkkää ylämäkeä ja kivikkoista kuin mikä! Luntakin tuli nähtyä (hyttyset ja lumi oli aika outo yhdistelmä).

Hurtat Hannan kanssa

Toinen päivä oli melkoisen rankka. Olin nukkunut ensimmäisen yön huonosti ja meillä oli monta tunturia ylitettävänä! Myös reitin korkein tunturi. Sinne kiipeäminen ei tuntunut oikeastaan missään, mutta tunturilta alastulo tuntui suoraan sanottuna aika kauhealta. Oli todella kuuma, vesi oli melkein lopussa pulloista, eikä virtaavaa vettä näkynyt missään, pohkeissa alkoi tuntua jatkuva jarruttelu, sillä alastulo oli aika jyrkkä, matka alas oli myös pitkä sekä kuuli kokoajan korvissaan enemmän ja enemmän hyttysten ininää mitä alemmas tuli. Tuli kuitenkin selvittyä siitä hengissä! Levähdyspaikalla alhaalla levähdettiinkin sitten ihan kunnolla ja päätettiin vielä lähteä vaeltamaan reitin puoliväliin asti. Sellaiset 20km tuli kuljettua toisena päivänä. Yön nukuimme laavussa, Felix ja Fanta saivat nukkua laavun sisällä, mutta Kaapo jätettiin ulos nukkumaan.

Kolmannen päivän reitti olikin jo sitten melkoisen tasaista menoa! Oli vain pienehköjä ylä- ja alamäkiä ja vain yksi tunturi ylitettävänä. Oltaisiinkin kävelty tuona päivänä loput 28km, mutta olisimme olleet perillä vasta joskus kymmenen aikaan illalla, jolloin kukaan olisi tullut hakemaan meitä enää silloin Hetasta, joten jouduimme yöpymään viimeisessä pysähdyspaikassa autiotuvassa, josta oli Hettaan matkaa 7km. Kävelimme tuona päivänä siis 21km.

 Perjantai aamuna käveltiinkin sitten loput 7km. Matka taittui vähän alle puolessatoista tunnissa! Loppureitti oli todella tasainen ja rinkka ei tuntunut enää yhtään missään sekä eikä aurinkokaan paistanut nyt 24/7. Reitin lopussa oli joen ylitys, joten piti kutsua venekyyti. Fanta pääsi siis veneeseen ensimmäistä kertaa, mutta osasi olla siinä kuin vanha tekijä. Felix oli ollut veneessä aiemminkin viimevuonna, joten nyt se oli sille tuttua hommaa. Hurtat olivat kyllä todella väsyneitä reissun jälkeen! Vaikka Fanta oli ollut reissulla kyllä välillä melkoinen teineilijä (haukkui lähes kaikille vastaantulleille ihmisille) ja vaikka alkupuoli olikin todella rankka, oli kyllä hauska ja antoisa reissu! Maisemat olivat henkeä salpaavia. Voisin kyllä ehdottomasti mennä uudestaankin vaellukselle. Kyseessä oli siis tosiaan minun sekä koirien ensimmäinen kunnon vaellus.
Jouduimme odottelemaan kyytiä hetkisen Hetan Luontokeskuksessa. Samalla tuli sitten otettua turistikuvia lappalaiskoira-patsaan kanssa. Ja siitä huolimatta, että oli 13. perjantai, olimme me Hannan kanssa onnekkaita, sillä juuri kun ehdimme sateensuojaan, alkoi sataa! Onneksi saimme tehdä reissumme ilman kastumista.

Loppuun vielä maininta, että tavallisesti tämä reitti mennään Hetasta Pallakseen, joten vastaan tuli jonkin verran porukkaa. Toisin päin ei olisi luultavasti tullut melkein yhtään. Olin kuitenkin iloinen, että menimme sen näin, sillä loppumatkan keveyden tunne oli loistava! 

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vaelluksen jälkeen otettiin muutama päivä sitten vähän rennommin. Normilenkeillä tuli vain pääasiassa käytyä. Yhdesti tosin tavattiin Hennaa ja Hupi-seropia, mutta silloinkin käytiin vain normi hihnalenkillä.

16.7.2012

Maanantaina oli jälleen, tiitidii, ohjatut treenit! Tällä kertaa myös Felix pääsi mukaan siskoni ohjaamana!
Mutta, mutta, Fanta oli treeneissä kyllä ihan kamala. Paikalle tultaessa se oli ylikiihtynyt ja meinasi vetää minne sattuu. Kentälle mentäessä se oli jotenkin passiivisen oloinen, sitä ei kiinnostanut ottaa paljoakaan kontaktia. Edes lelusta se ei innostunut. Se haisteli vähän väliä ilmasta jotakin hajua.
Luoksepäästävyydessä se alkoi haukkua tutulle kouluttajalle, joka tuli kohti! Sitä jo ihmettelin ja sain jatkaa ihmettelyä treenien aikana.
Seuraaminen meni ihan plörinäksi, kun Fantaa ei kiinnostanut ollenkaan. Sitten harjoiteltiin aika itsenäisesti käännöksiä oikealle ja vasemmalle, Fanta oli taas vähän omissa maailmoissaan. Sitten otettiin liikkeestä maahanmenoa ja aluksi Fanta ei tajunnut mennä maahan... Istuikin välissä, vaikka ei olla koskaan harjoiteltu liikkeestä istumista! Sitten kun Fanta tajusi, että piti mennä maahan, alkoi se ennakoida maahanmenoa hirmu paljon, oli menossa maahan jo parin askeleen jälkeen.
Paikkista otettiin ringissä. Kouluttaja käveleskeli ympärillä ja taputteli käsiään ja höpötti häiriöksi. Fanta kyllä pysyi paikallaan, mutta se ei ollut ollenkaan kiinnostunut minusta. Se vain haisteli lähinnä ilmaa ja maata ja katsoi poispäin minusta.
Noudosta se ei ollut ollenkaan innostunut. Hyvä että otti edes kapulan suuhunsa kun oli niin angsti.
Luoksetulo.... luoksetulo, en halua edes muistella. Jäi nätisti odottamaan, mutta kun pysähdyin ja kouluttaja antoi luvan kutsua koiran luokseen, lähti Fanta jo silloin tulemaan luokseni! Ja lisäksi juuri kun se oli tulossa luokseni, se juoksi ohi ja kaarsi minusta oikealle päin sinne suuntaan missä toinen ryhmä treenasi. Tuijotin varmaan Fantaa hetken suu ammollaan. Olin niin yllättynyt... Onneksi Fanta ei kuitenkaan siis mennyt toisen ryhmän koirien luo. Pysähtyi kuitenkin suht. lähelle minua. Otin sen sitten kiinni ja olin ihan ihmeissäni. Saatiin sitten toisen kerran tehdä luoksetulo ja silloin onneksi sujui taas hyvin.
Liikkeestä seisominen meni ihan jees. Sitäkin se muistaakseni meinasi alkaa ennakoimaan. Lopussa otettiin hyppyä ja ne sentään menivät hyvin onneksi! Mutta olipas kyllä melkoiset treenit... huhhuh! Nooh, eipä niillä koirillakaan ole näköjään aina hyviä päiviä. Pistän kuitenkin tällä kertaa teineilyn piikkiin, kun se oli parina aijempana päivänä sitä tehnyt.

Seuraava kursivoitu pätkä on pikkusiskoni kirjoittamaa siitä, miten Felixin kanssa treenit menivät:
Aluksi Felix oli hyvin hermostunut muista koirista, mutta ajan myötä Felix rauhottui. Aluksi oli pujotteluita kartioilla ja seuraavaksi koirien välistä, sitten seuraamista. Felix oli siinä aluksi vähän kaukana minusta, mutta kyllä sen herkuilla sai houkuteltua lähemmäs. Seuraamisen jälkeen tehtiin paikalla pysymistä ja Felix osasi pysyä hyvin paikallaan ja kun kutsuin, se tuli laiskasti ja rauhallisesti luokseni. Välillä Felix ei välittänyt minusta eikä muista koirista, mutta kyllä se sitten siitä. Ja lopuksi oli pari hyppyä. Felix osasi hypätä todella hyvin ja se totteli, kun käskin sen pysyä paikallaan esteen toisella puolella. Sitten oli ohitusharjoituksia ja Felix katsoi välillä muita koiria, mutta lopuksi unohti ne kokonaan ja keskittyi minuun. Sitten koirakoulu loppuikin ja jouduin odottamaan, että Lauran  tunti loppui. Hyvinhän se meni. :) (P.s en tiedä menenkö uudestaan)

17.7.2012

Päivällä ei tullut kummoisempia tehtyä. Illalla mentiin sitten jälleen koirakentälle treenaamaan kera Fantan. Tällä kertaa Tiinan ja Jekun sekä Heinin ja Rita-hovawartin kanssa. Tiinalla oli myös Kuuppis mukana.
Aluksi otettiin paikkamakuuta. Tosi hyvin meni! Yhden kerran vain Fanta tylsistyi tutkiskelemaan etutassujansa, mutta ei kummempaa. Pysyi paikallaan, vaikka vieressä ollut Rita nousi kerran ylös. Otettiin muutaman kerran sellaisia suhteellisen lyhyitä pätkiä. Sen jälkeen treenattiin lähinnä omiamme.
Nyt Fantalla sentään oli kiva vire, toisin kuin edellisenä päivänä! Harmitti kun en ollut muistanut lelua ottaa mukaan, joten keksin sitten kepillä tuota palkkailla. Otettiin seuruuta, jääviä, luoksetuloa ja sitten perusasennossa asennonvaihdoksia (maasta istumaan, seisomasta istumaan jne.), jotta saataisiin niihin lisää vauhtia, kun viime mölleissä olivat niin hitaanpuoleisia. Yhdesti Rita oli tulossa luoksemme kentän toiselta puolelta juosten ja Fantahan sitä säikähti, kun otin sen pannasta kiinni ja sitten se haukahti pari kertaa Ritalle. Minä sitten siinä osoittelin Ritaa, ettei tulisi ihan luoksemme ja Heini kutsui, joten lähti sitten siitä. Innostui luultavasti kepistä, jota heittelin Fantalle.
Ilta(yö)lenkillä kävin sitten kuvailemassa noita suolla.