Ollaan yritetty nyt viimeaikoina kunnolla takertua Fantan kanssa tuohon sen ihmis varautuneisuuteen. Fanta on siis alussa hyvin varautunut vieraita ihmisiä kohtaan, ei halua vieraiden heti koskettavan sitä, yrittää perääntyä, mutta ihan vähän ajan kuluttua kun huomaa ihmisen olevan kiva rapsutus kone, innostuu ihmisistä huimasti. Eli pelosta ei voi olla kysymys. Yritetään kuitenkin saada lievennettyä tuota varautuneisuutta, että antaisi vieraiden ihmisten edes koskea itseään heti, ihan harrastuksiakin ajatellen.
Aina kun isä on mennyt kauppaan, olen pyrkinyt pääsemään Fantan kanssa mukaan siksi aikaa kaupan eteen odottelemaan ja katselemaan ihmisiä. Lisäksi olen päässyt pyörimään Fantan kanssa kylille. Edistystä on tapahtunut, mutta vieläkin saattaa haukahtaa matalasti joillekkin vieraille ihmisille. Tiedän kuitenkin, että me pääsemme tästä yli jos vain yritämme! Suunnitteilla olisikin päästä 4.3. Fantan ensimmäisiin mätsäreihin.
Toinen ongelma, johon meidän pitää totisesti Fantan kanssa panostaa, on eroahdistus... Olemme harjoitelleet sitä alusta asti, kun Fanta meille tuli, mutta vieläkin se on ongelmana. Tekemistä aina jätän huoneeseen ja aivojumpataan myös ennen huoneeseen laittoa. Huoneeseen jätettäessä leikkiikin leluillaan jonkin aikaa, mutta jonkin ajan päästä menee oven taakse ulisemaan ja/tai raapimaan ovea hermostuneesti. On yksin ollessaan maistellut huonekalujani, tuhonnut vähän paria tavaraani, rikkonut pahvisen petinsä ja repinyt lakanani... Viime päivinä ei onneksi ole mitään tuhoja ollut, mutta ei se eroahdistus ole ollenkaan kiva. Nyt vain minun täytyy tästä reipastua ja jatkaa vain harjoittelua ja yrittää aamuisin herätä aijemmin lenkittämään tuota jos vaikka vähän väsähtäisi enemmän. Luovuttaja en kuitenkaan ole, tästäkin pääsemme toivottavasti yli kovasti harjoittelemalla! Mainittakoon vielä, etten en tee huoneesta lähtemisestä tai huoneeseen tulosta mitään isoa numeroa. Olen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja pysyn rauhallisena, huoneeseen tullessa odotan että Fanta on täysin rauhoittunut ennenkuin huomioin sitä.
7.2.2012
Olin lenkkeilyttämässä aamupäivällä Fantaa ja Felixiä suolla vapaana. Koeviikon ansiosta olin päässyt aikaisten koulusta ja päätin kotiin tultuani mennä lähes heti lenkille, kun oli niin upea sää! Nooh, siinä se lenkki sujui normaalisti, Fanta ja Felix riehuivat. Kun alettiin kääntyä kotiinpäin pomppasi sydämeni melkein kurkkuun, kun huomasin kaukana irti olevan pystykorva tyyppisen koiran. Jostain kuului miehen "tänne" huuto, mutta sen sijaan koira huomasi meidät ja lähti juoksemaan kohti. Äkkiä sain laitettua Felixin hihnaan kiinni, mutta Fantan hihnaa en saanut edes otettua esille ennenkuin koira oli jo hyvin lähellä. Oli siis pakko ottaa Fanta vain kainaloon, sillä enhän voinut tietää olisiko koira aggressiivinen vai millainen. Huudan kuitenkin koiralle "ei tule!" ennenkuin se ehti meidän luo. Se pysähtyi hetkeksi ja lähti juoksemaan innokkaasti luoksemme. Kiitän onneani, että kyseinen koira oli kiltti ja vain leikkimielellä oleva. Tuli uteliaasti luoksemme haistelemaan ja en sitä poiskaan oikein saanut hätisteltyä. Päätin sitten päästää Fantan alas haistelemaan sitä ja ne kaksi rupesivatkin heti leikkimään siinä ympärilläni. Felix oli kokoajan vähän hermostunut, kuten yleensäkin irtokoirista, mutta olen ylpeä, että pysyi edes noin rauhallisena. Myöhemmin vain kiinnostui koirasta, kun huomasi sen olevan narttu. Pian huomaan, että jostakin hiihtää meitä kohti mies, joka oli koiran omistaja. Siinä sitten hän kyseli, että eihän koira tehnyt mitään. Onneksi pääsin vain säikähdyksellä. Lähdin kuitenkin sitten jatkamaan lenkkiäni, kun mies oli saanut koiransa kiinni. Pidin Felixiä kiinni ja mielessäni kävikin, että päästäisinkö sen vielä loppu lenkiksi vapaaksi, mutta kiitän onneani, että en päästänyt, sillä vastaan tuli vielä yksi mies koiransa kanssa. Tällä kertaa koira oli kuitenkin siis hihnassa. Fanta oli vapaana ja haukahti jotakin puiden takana olevaa ja pian huomasin itsekin, että sieltä tuli lenkkeilijä. Ja olen kyllä hyvin ylpeä Fantasta, sillä tuli heti mutisematta luokseni käskystä. Jopa silloinkin totteli tosi upeasti kun leikki sen irti olleen koiran kanssa. Vastaantulleen miehen koira oli lähellä asuvan naapurini harmaa norjanhirvikoira uros, jolle Felix sitten räjähti räyhäämään ohituksessa. Fanta minun piti ottaa taas kainaloon, sekin haukahteli muutaman kerran, muttei rähissyt kuitenkaan. Itse asiassa Fanta ei ole onneksi koskaan rähissyt kellekään.
Kuvia kuitenkin lenkkireissulta:
--------------------------------------------------------------
Viime viikonloppuna pääsimme taas tapailemaan koirakavereita. Voisin jotain pientä niistä päivistä kertoilla:
Erika ja Kiela tulivat tänne pitkästä aikaa lenkkeilemään meidän kanssa. Käytiin ensin lenkillä Fantan ja Kielan kanssa ja samalla Erikakin sai nähdä Fantan ensimmäistä kertaa. Pihalle päästessä tuo lähes heti alkoi haukkua pihan edessä olevaa autoa, mokomakin vahtikoira. Lisäksi yllätyksekseni auton vieressä oli naapurin pystykorvakin vapaana. Fanta olisi ollut kiinnostunut pääsemään haistelemaan sitä. Minä siinä sitten hättyyttelin sitä ja lähtihän se onneksi kotiaan kohti. Pian näimmekin jo syrjemmässä tiellä Kielan ja Erikan tulevan luoksemme. Fanta taisi muutaman kerran jopa haukahtaa, mutta kun tarpeeksi lähelle tulivat olisi halunnut mennä tekemään tuttavuutta Kielan kanssa. Emme kuitenkaan päästäneet niitä kertaakaan lenkin aikana vielä edes haistelemaan toisiaan, jotta Kiela tottuisi nyt Fantan läsnäoloon ensin, sillä se on aijemmin saattanut vähän pullistella muille nartuille. Ei onneksi Kiela reagoinut ollenkaan pahasti Fantaan, olisi halunnut leikkiä. Tästä on hyvä lähteä totuttamaan lisää. Toiveena olisi, että noita pystyisi joskus pitämään vapaana keskenään, Kiela saisi kyllä Fantasta mainion painikaverin!
Pari yhteiskuvaakin saatiin otettua, mutta hajurakoa vielä löytyy!
Käytiin vaihtamassa sitten kotiini päästyä Fanta Felixiin ja päätettiin kylälle päin lähteä sillä kertaa. Felix meni taas ihan sekaisin Kielan nähtyään ja melkein heti sen hajutkin tuntuivat olevan niiin ihania. Kielassa on vain jotakin, joka Fexua viehättää, ei muita narttuja kohtaan ihan tuommoinen ole. Aika tavallinen lenkki kuitenkin oli, ettei mitään sen suurempaa draamaa tapahtunut. Tai noh, ellei sitä lasketa, kun laitettiin koirat poseeraamaan kävelytien ja autotien välillä olevalle kukkulalle ja minä kuvailin niitä. Kyllä ne ihmiset vähän katselivat kummissaan.
Koirien ohituksia toivottiin Erikan kanssa, mutta eipä niitä sitten kunnolla tullut. Ihan ohitus ohitusta ei missään vaiheessa tullut, mutta nähtiin kuitenkin pari koiraa.
12.2.2012
Kävin sekä Fantan että Felixin kanssa Iidan ja Sandran kanssa lenkillä. Mentiin metsään, joten pystyin Fantan päästämään lähes heti vapaaksi ja ai että kun se oli ihan innoissaan ja energinen. Olisi halunnut niin päästä jo riehumaan Sandran kanssa, mutta käveltiin ensin rauhallisempaan paikkaan. Siellä sitten Felixinkin päästin vapaaksi ja Sandrakin pääsi vapaaksi. Fantahan oli sitten heti kiusaamassa Sandra rukkaa, mutta sekin innostui juoksemaan Felixin ja Fantan kanssa.
 |
| Sandraa ja Felixiä ei kiinnostanut poseeraaminen |
--------------------------------------------------------------
Fanta täytti tänään 20 viikkoa! Niin se aika vain kuluu! Vaikea uskoa, että toi on oikeasti jo noinkin iso, vastahan se oli pieni tiitiäinen, jota me käytiin vasta katsomassa kasvattajan luona. Mutta säkäkorkeus tolla on jo 43cm, saa ihan kohta Felixin kiinni, jonka säkä on 46cm. Painoa tytöllä on 9,9kg.
Tokoakin ollaan yritetty treenailla Fantan kanssa. Sivu sujuu jo mainiosti ja nyt ollaan treenattu seuraamista. Sekin sujuu jo mukavasti! Ollaan harjoteltu myös paikkista jo, sekä myös alkeellista piilopaikkistakin. Noudon alkeita ollaan myös harjoiteltu jo.
Loppuun vielä pari kuvaa Fantasta tältä päivältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti