Mennään eikä meinata

Ja jälleen kerran edellisestä postauksesta on päässyt kulumaan turhan paljon aikaa. Vaikka nyt meille onkin taas tapahtunut kaikenlaista, mutta yritän tiivistää vähän, ettei tule kilometripostausta!

Fazerin mörköily on jatkunut. Välillä pahempana ja välillä lievempänä. Tällä hetkellä ei oikeastaan mörköillä enää päivisin mitään ihmeellisiä asioita, mutta pimeällä edelleen. Fazerin suhtautuminen vieraisiin koiriin on myös hyvin epävarmaa tällä hetkellä. Etenkin tähän yritetään panostaa nyt paljon ja saada penskalle lisää rohkeutta toisten koirien kanssa.
Olenkin käyttänyt nyt Felixiä ylipäätään viimeaikoina paljon mallikoirana Fazerille. Käytännössä olen siis raahannut Fazeria yhdessä vain Felixin kanssa useisiin paikkoihin sekä käynyt niiden kanssa yhdessä lenkillä. Ollaan miittailtu aika paljon toisia koiria. Nykyisin täällä Sodankylässä järjestetään viikottaiset pentutreffit, joihin olen Fazeria raahannut Felixin kanssa. Niissä on kyllä käynyt mukavasti porukkaa. Lisäksi vetämieni pentutreenien jälkeen ollaan päästetty pennut myös juoksemaan. Treffattiin myös Annia ja Susua 31.10. kaikkien hurttien kanssa.
Toisiin koiriin tutustumisessa se alku on siis pahin Fazerille. Usein hetken ajan päästä se on leikkimässä jo toisten kanssa, syttyy siis jotenkin hitaasti. Eli pitäisi saada rohkeutta tuohon alkututustumiseenkin, jota luultavasti saadaan vain reippaasti koiria tapaamalla.

Käytiin myös 4.11. Fazerin ja Felixin kanssa vierailemassa mummolassani. Siellä Fazer ja Felix pääsivät näkemään jälleen kissoja. Nyt Fazerin reaktio oli niille haukkuminen, vaikka se on siis nähnyt aiemminkin kissoja ja silloin halusi vain leikkiä niiden kanssa. Mummolassani Fazer pääsi tekemään myös tuttavuutta sekarotuisiin mummokoiriin Emmaan ja Nelliin, joista Nelli on Felixin emä siis. Tällä reissulla sainkin kauan haaveilemani yhteiskuvan Felixistä ja Nellistä.

6.11. Anni käväisi taas hieromassa vähän Fantaa ja myös Felixiä. Fantalle ei mitään kummoista tehty, sillä illalla oli tiedossa agilitytreenit (jotka menivät muuten taas kivasti, wuhuu, alan oppia!). Felixille sitten tehtiin perusteellisempi hieronta ensimmäistä kertaa. Muistaakseni jossain alaselän seudulla taisi olla jotain jäykkyyttä tai muuta vastaavaa, mutta siitä en kyllä enempää muista. Kuva © Anni T.

Nyt tämä viikonloppu matkattiin Fantan ja Fazerin kanssa Suvannon pikkukylään viikonlopuksi (7.-9.11.). Felix sai jäädä hoitoon, sillä autossa oli tilaa rajallisesti ja tuo on niin helppo hoidettava. Fanta oli välillä ihan kamala, ei kyllä oma itsensä. Käytti mm. ääntään välillä turhankin tiheään tahtiin. Vieläkin epäilen, että tuolle on juoksut tulossa nyt loppuvuoden aikana, joten voi mahdollisesti johtua siitä. Tilaa oli ainakin temmeltää noilla ja Fazer sai mörköillä pimeällä kunnolla, kun ainoa ulos tuleva valo lähimailla oli vain kahdesta talosta.

Tietenkään ei saa unohtaa sitä, että nyt Fazerilta on lähtenyt hampaita ihan urakalla. Neljä hammasta olen löytänyt lattioilta. Yhtenä iltana saatiin myös vähän säikähtää, kun Fazer oli riehunut pihalla Lucan ja Fantan kanssa, ja lopulta oli jäänyt niiden alle. Mitään ei onneksi vaikuttanut tapahtuneen, mutta sisällä sitten huomattiin, että Fazerin toinen pupilli ei laajentunut. Fazerin veljellä oli ollut samankaltainen tilanne ja pupilli oli palautunut normaaliksi pian. Fazerinkin pupilli oli onneksi normaali jo heti seuraavana aamuna.
Tänäänhän Fazerilla tuli ikääkin mittariin jo viisi kuukautta! Sekä ohjatut treenitkin loppuivat jo tältä vuodelta. Kotona treenit alkavat sujua kivaan malliin. Katsotaan jos ensi vuonna pääsisi korkkaamaan Fazerin kanssa ensimmäiset tokokisatkin sitten. Alta oikea kuva © Anni T.