lauantai 29. syyskuuta 2012

Vuodet vierivät

Tänäänhän on siis Fantan sekä blogin avauksen yks vuotis synttärit! Herttinen kuinka aika kuluu!

Aloitetaan tarinointi blogista ensin. Ajatus lähti siitä, kun mietin, että haluaisin pitää jonkinlaista päiväkirjaa siitä, mitä on tullut puuhailtua Felixin kanssa. Ihan itseäni varten siis. Olin yrittänyt aijemmin pitää tämän kaltaista päiväkirjaa Wordilla, mutta se osoittautui turhan säätämiseksi. Blogiin oli huomattavasti helpompi kirjata asioita ylös ja niin tämä syntyi. Yllätyksekseni olen huomannut, että ilmeisesti joitakin kiinnostaakin nämä jaarittelut! Ja yllätyksenä tuli sekin, kun Fantan saannin jälkeen huomasin, että tämän blogin ensimmäinen postaus oli samana päivänä kun Fanta oli syntynyt. En siis tiennyt tuolloin vielä, että jossakin oli syntynyt minulle toinen koira.
Olen oikeastaan todella yllättynyt siitä, kuinka aktiivisesti olen tätä kuitenkin jaksanut pitää yllä. Aluksi pekäsin, että tämä kaatuisi aika pian, koska olen aika kyllästyväinen tyyppi. Aina on tullut kuitenkin jossain vaiheessa päiviteltyä tänne menneet jutut, vaikka joskus ei intoa niin paljoa olekaan  kuin joskus muulloin. Nyt siitä on jo se vuosi, kun olen tätä pystyssä pitänyt! Huihui, kyllä se aika vain kuluu nopsaan.

Sitten siirrytään Fanta osioon. Muistan kun selailin netissä melkein vuosi sitten kaikessa rauhassa kaikenlaisia sivuja huvikseni, kunnes silmiini osui jotain huomiota kiinnittävää. Se oli ilmoitus aussienpennuista Tanhuassa. Pyysin isältäni päästä edes katsomaan niitä, mitään varsinaisia toiveita pennun saamisesta en kuitenkaan ihan hirveästi elättänyt. Isäni oli sen verta kovasti vastaan sisäkoiraa. Lopulta isä suostui ja tarkoituksena oli tosiaan mennä vain katsomaan noita pentuja. Mutta noh... pentujen näkemisen jälkeen varmaan uskoo, että isänikin sydän sulasi, koska kuka olisi voinut vastustaa tuollaisia neliviikkoisia palleroita (ps. arvatkaa kuka on Fanta):



 Kotiin tullessamme käytiin siis keskustelua koirasta isäni kanssa läpi. Kävimme läpi kaikenlaisia mahdollisia ongelmia, joita pennusta voisi tulla ynnä muuta sellaista. Hän kuitenkin suostui pennun ottamiseen! Voitte varmaan uskoa, että olin ihan pilvilinnoissa silloin, olin haaveillut jo kauan toisesta koirasta ja vihdoinkin se kävisi toteen. Selkeästi on tuosta ensimmäisestä tapaamisesta jäänyt mieleen isän lausahdus kasvattajalle mennessä, että "Muista sitten, että me ei sitten osteta mitään!" ja kotiin tultuamme hän kysyikin veljeltäni: "Mitä mieltä olisit jos meille tulisi toinen koira?"

Sitten alkoikin kuumeinen miettiminen kenet valitsisin pennuista. Menisimme valitsemaan isäni, pikkusiskoni ja veljeni kanssa pentuni sitten, kun ne olisivat kuusi viikkoisia. Sitä ennen mietin etukäteen niitä pentuja, jotka olivat minusta kiinnostavimpia. Valitsin kolme pentua, joiden väliltä alkoi sitten vaikea valinta. Kasvattajan luona leikimme pihalla pentujen kanssa, tarkkailin niiden käytöstä ja luonnetta. Sisälle mentyämme oli päätöksen aika. Tarkkailin minun, veljeni ja isäni sylissä olevia pentuja ja tein päätökseni. Se pentu, joka oli minun sylissäni, tulisi olemaan minun. Se oli vaikuttanut luonteeltaan minulle kaikkein sopivammalta, juuri sellaiselta, jollaista olin toivonutkin. Sen jälkeen alkoikin se tuskainen odotus vaihe.




Pentujen ollessa yhdeksän viikkoa lähdettiin 2.12.-11 hakumatkalle isosiskoni kanssa. Matka kasvattajalle oli melkein vaarallisen liukas, mutta hengissä onneksi selvittiin! Kasvattajan luona kaikki pennut päästettiin moikkaamaan meitä ja heti tunnistin, kuka kaikista niistä oli se omani (siskoni ihmettelikin, että miten tunnistin sen, mutta pitäähän se nyt oma tunnistaa!). Muut pennut, paitsi Fanta, vietiin sitten pois ja se pyöriskeli siellä jaloissamme, kun täytymmie papereita.
Kotimatkalla Fanta oli ihan unelma! Se nukkui puolet matkasta sylissäni rauhassa, minä tuijotin sitä vain onnellisena ja mietin, että tuo pieni otus tuossa sylissäni olisi minun koirani. Puolet matkasta se nukkui vieressäni olevassa matkakopassa. Kotiin päästyämme alkoi pikkuisella jännittää. Jätin kopan eteiseemme ja odottelin milloin pikkuinen uskaltautuisi ulos kopasta. Fanta oli kyllä ihan hämmentynyt siitä mihin se oli joutunut. Pikkuhiljaa se kuitenkin uskaltautui esiin ja alkoi tutkia paikkoja. Pian talo olikin sille jo ihan tuttu paikka, joten kävimme ulkona moikkaamassa Felixiä. Fanta oli vapaana ja Felix hihnassa varmuuden vuoksi. Felix olikin aluksi hermostunut pikkuisesta, mutta hyvin se kuitenkin käyttäytyi. Parissa päivässä nuo olivat jo ylimmät ystävykset.
Ensimmäinen yökin Fantalla meni tosi hyvin! Ei vinkunut ollenkaan, tuo pentu vaikutti liian täydelliseltä ollakseen totta. Jo ensimmäisenä iltana se oppi istu-käskyn, vaikken opettamalla-opettamalla sitä sille opettanutkaan, vaan sanoin käskyn silloin kun tuo sattui vahingossa istahtamaan ja se yhdisti asian nopeasti. Tuntui kovin luksukselta hitaasti oppivan Felixin jälkeen.







Niin se aika on kulunut ja tuostakin pienestä pallerosta kasvoi jopa koira. Yhteiseloomme on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin päiviä, mutta ehdottomasti paljon enemmän niitä hyviä! Fanta on ollut monella tavalla unelmieni täyttymys. Vasta nyt viimeaikoina sillä on alkanut ilmenemään tuota teineilyä ja peppuilua (jos nyt ei lasketa pientä uhmaikää ihan pentuna ja todella satunnaisia uhmakertoja vähän vanhempanakin), mutta eiköhän se tästä! Kokonaisuudessaan kuitenkin todella upea koira! Kiitos Marketalle kun toi maailmaan näin upean koiran! Toivottavasti meillä on Fantan kanssa vielä monta upeaa vuotta edessämme, oikeastaan tästä toiminta melkeinpä vasta alkaa kunnolla, kun Fanta alkaa tulla siihen ikään, että pystytään kokeilemaan monipuolisemmin erilaisia harrastuslajeja!

Fantan ensimmäisen elinvuoden aikana ansaitsemat pokaalit ja ruusukkeet. Ensimmäinen ruusuke on mätsäreistä PUN2, toinen mätsäreistä BIS1 ruusuke (samalla Fantan ensimmäinen ruusuke) ja kolmas ruusuke tokokokeista ALO2 tuloksesta. Ensimmäinen "pokaali" möllitokoista kolmannesta sijasta, toinen myös möllitokoista kolmannesta sijasta ja kolmas pokaali samaisista mätsäreistä BIS1, mistä se BIS1 ruusukekin oli.
Alla kuvia syntymäpäivän kulusta:

48,5cm, 15kg
Sitten vähän poseerattiin.
Ja riehuttiin uudella isosiskoltani saadulla lelulla.

Riehuttiin vähän Akemin kanssa.

Käytiin vielä syyskahluulla.
                                                                     Odotettiin lupaa syödä synttärikakku.

Herkuteltiin kakkua, joka sisälsi sika-nauta jauhelihaa, nakinpalasen, lauantai-makkaraa ja salaatin lehden..
Syöpäs nyt se salaattikin!

Illalla Fantan uusi lelu näyttikin sitten jo tältä.

 Eipäs tässä enää kummempaa kuin että hyvää syntymäpäivää rakas! <3>

3 kommenttia:

  1. Awww, mitä kuvia! Ei tee hyvää katsoa tuollaisia kun muutenkin haaveilee aussievauvasta. Onnea ja rapsutuksia Fantalle!

    Siitä on tullut upea.

    VastaaPoista