Kevään voi jo haistaa

Niin se kunnon kevät alkaa tulla hiljalleen jo tänne Lappiinkin! Lumia on sulanut jo yllättävän paljon muutaman päivän aikana. Tai noh, ei silleen, mutta kuitenkin. Meidän vieressä olevassa kentässäkin näkyy jo vähän maata, kohta päästään siis aloittamaan kunnolla treenailut siellä!
Lisäksi piakkoin alkaa ohjatut tokotreenit taas. Tällä kertaa vähän eri systeemillä kuin aijemmin (kurssimuotoisina nykyään), mutta eipä tuo haittaa. Ja tuskin tulemme Fantan kanssa mitään uutta oppimaan tuolla kurssilla, mutta itselläni on lähinnä taka-ajatuksena se häiriötreeni taas. Toukokuun alussa alkaa myös agilityn muutaman kerran kestävä tottelevaisuusosio. Vasta elokuussa pääsemme varsinaisesti aloittamaan agilityn.
Odottelen tässä myös varmistusta siitä, päästäänkö Fantan kanssa kesällä sellaiseen parin päivän haku/jälki/etsintä koulutukseen. Kerrankin kun täälläkin järjestetään jotain erilaista, olisi mukava päästä mukaan! Etenkin kun jälki ja haku kiinnostavat.
Viralliset tokokokeetkin lähestyvät uhkaavasti. Tällä hetkellä ei vielä jännitä juuri lainkaan ajatus niistä, mutta saas nähdä kuinka lähempänä ajankohtaa sitten. Kyseessä kuitenkin ensimmäinen AVO kokeemme.

5.4.

Käytiin Hannan ja Late-samojedin kanssa lumikenkäilemässä Fantan kanssa. Pääsimme aikaisin koulusta koeviikon vuoksi, joten lähdimme melko aikaisten liikkeille.
Aluksi mukana oli myös Kaapo-seropi, mutta jo aika alussa päätimme sittenkin jättää sen pois matkasta, sillä se on niin vanha ja matkan aikana se olisi joutunut kahlaamaan aika paljonkin. Kahlaus olisi ollut sille rankempaa kuin Latelle ja Fantalle sekä iän että kokonsa puolesta, isoin kun on. Fantahan ei oikeastaan uponnut lumeen lähes lainkaan, melko kevyesti pääsi kulkemaan jälkiämme pitkin. Myöhemmin matkalla tuli myös paljon moottorikelkan jälkiä, joita pitkin koirat pääsivät kulkemaan.
Noin puolivälissä matkaamme etsimme sopivan paikan, johon jäimme evästelemään. Siinä pienen tovin oltuamme jatkettiin ahkerasti matkaamme meille asti.  Oli kyllä mukava reissu, johon saimme upotettua noin viisi tuntia. Oltaisiin kyllä pitempikin reissu tehty, ellei Hannalla olisi ollut menoa illalla.

 Odotettiin Hannan isää hakemaan Kaapoa, ja Late näytti hyvin innostuneelta.

Fanta tekee "puspus":in Hannalle.

 Lumikenkäretki onkin ollut koiramaisten touhujemme kohokohta Felixin synttäreiden jälkeen. Muutoin ollaan eleilty lähinnä normielämää. Tosin, kyllä me 10.4. tavattiin hurttien kanssa uusi koirakko: lähes 4kk ikäinen Tintti hovawart. Fanta ja Tintti innostuivat leikkimään aika paljon, ja Felix kulki lähinnä omia matkojaan. Felixille tuli myös ihana kakansyöntivimma lenkillä... hmmmh. Viimeksi se söi kakkaa silloin, kun siskoni rottweiler Luca oli meillä kylässä pentuna, joten liittyisiköhän tuo jotenkin pentuihin sitten.

Laitetaas loppuun pari muuta kuvaa kuluneelta ajalta:

2.4. Opetin tässä eräs aamu Fantalle sellaisen tempun, että repii käpyjä puista. Noh, siitähän tuli heti tuon suosikkitemppu ja usein kyttäilee nykyään pikkumäntyjä, jospa niissä olisi kivoja revittäviä käpyjä.

2.4. Kelkkakyltin edessä poseerausta. Kaanaanmaa on sitä seutua, jossa asuskelen.

8.4.

 Ps. Tekisi mieli kovasti tehdä uusi ulkoasu tänne blogiin, mutta tuntuu ettei aikaa meinaa löytyä. Pöhpöh, alkaa tympiä tämä sininen.

Paljon onnea vaan!

Tänään on Felixin synttärit! Poika meni täyttämään jo kokonaiset seitsemän vuotta! Tuntuu niin hurjalta. Mutta paljon onnea vaan rakkaimmalle pojulleni!
Syntymäpäivään on ehtinyt kuulua ikäviäkin asioita, Felix alkoi eilen päivällä ontua toista etujalkaansa. Huomasin sen kulkevan päivälenkillä ihmeellisen hitaasti, mutta silloin se ei vielä ontunut. Lenkin jälkeen kotona huomattiin sen ontuvan. Tänään on jatkunut sama meno, eikä ole herra päässyt lenkeillä tänään, vain käymään pihalla tarpeillaan. Toivon mukaan tuo on vain jotain nopeasti ohimenevää, minulla ei ole mitään tietoa mistä tuo olisi tullut. Tosin on tuo nyt illan myötä mennyt jo parempaan kuntoon. On kyllä tuntunut tosi oudolta käydä muutama viime lenkki vain Fantan kanssa.
Felixin kanssa synttäreitä vietettiin siis rauhallisissa merkeissä. Ilalla väkersin sille spesiaali kakun.

Takana Felix ja edessä sisko Siro(R.I.P.)

Felix ja emä Nelli

Felix ja veli Zero(R.I.P.)

Kakku ja erittäin kaunis sellainen. Kakussa siis koirien jauhelihaa, nakkia ja gotleria.

Ps. Oih, olisipa nytkin tähän vuodenaikaan noin lumetonta kuin tuolloin Felixin syntymäaikaan.
Pps. Saatiin Fantan kanssa paikka avoimeen luokkaan tokokokeesta!

Tämmöstä tänään

Opetin Fantalle yhden uuden hauskan tempun tänään ja pakko jakaa siitä video kanssanne:

Maanantaina 25.3. käytiinkin sitten lenkillä Tiinan ja Jekun kanssa. Jekku oli taas ihan innoissaan Felixistä, joka ei puolestaan ollut taas huomaavinaankaan Jekun olemassa oloa. Oli kuitenkin mukava käydä lenkillä pitkästä aikaa! Vaikka ei nyt ehdittykään mitään hirmuisen pitkää käydä.

Lisäksi Fanta täytti tänään jo peräti puolitoistavuotta! Huh, niin se aika rientää. Korkeutta en jaksa mitata, kun tuo tuskin on sitä kasvanut, mutta painoa on jo peräti 16,1kg! Tuo onkin saanut parin viime kuukauden aikana selvästi lisää massaa.

Tokokärpäsen hyökkäys

Maanantaina 11.3 palailtiin kotiin Oulusta. Olihan se kaiken kaikkiaan mukava reissu, vaikka kipeänä oltiinkin vähän kaikki siellä. Junamatka kohti Rovaniemeä oli oikein rentouttava, kun vaunussa ei ollut muita kuin minä, sisarukset ja hurtat. Oli mukavasti tilaa. Mielestäni kuitenkin kokonaisuudessaan hiihtoloma tuntui liian lyhyeltä (mikä ei nyt sinänsä ole mikään yllätys, koska niinhän ne lomat aina...).

Tämän Oulun reissun jälkeen tokokärpänen puraisi minua ja pahan kerran. Lieneekö johtuneen tuosta ALO1 tuloksesta. Kuitenkin, ollaan ahkerasti treenailtu tokoa sen jälkeen. Olin innoissani kun päästiin viimeinkin treenaamaan avoimen luokan hyppyä ja luoksaria. En ollut uskaltanut niitä treenata ennen ALO1:stä, ettei Fanta sekoittaisi niitä vahingossakaan tai mitään muuta vastaavaa.
Pääsinkin pian toteamaan, että avoimen hyppyä ei meidän tarvinnut edes treenata lainkaan, kun Fanta osasi sen tehdä tuosta vain. Luoksarin pysäytyksessäkin ollaan edistytty niin paljon nopeampaa ja paremmin kuin osasin kuvitellakaan! Luulin, että Fanta alkaisi ennakoida sitä pysäytystä hirveästi tai sitten ei tajuaisi pysähtyä ollenkaan tai sitten jäisi hiipimään, mutta kivastihan tuo on mennyt. Pysähtyminen saisi tosin olla vielä näpsäkämpi, mutta eiköhän se siitä. On tässä aikaa treenata.
Kaikki muut avoimen liikkeet ovatkin sitten jo hyvin hallussa ja ehdin jo mielessäni pyöritellä ajatusta, jospa menisimme toukokuussa kokeilemaan kokeisiin asti. Otin tässä perjantaina kaikki avoimen liikkeet putkeen ja kaikki meni tosi hyvin! Paitsi siis luoksarin pysäytys olisi saanut olla vielä hitusen nopeampi, mutta muuten. Paikkistakin otettiin reilusti yli kolme minuuttia paikassa, jossa ei olla aijemmin paikkista treenattu. Pitäisi saada siihen vielä useammin joku koirakaveri mukaan varmentamaan sitä, vaikka nykyisin uskon, että ollaan saatu tää meidän paikkis taas korjattua entisekseen.

Koirakaverista puheen ollen, kävimme viikko sitten sunnuntaina 17.3. hurttien kanssa pitkästä aikaa Moskuvaarassa Erikan ja Kielan luona. Käytiin muistaakseni noin neljä tuntia tarpomassa jäällä, metiköissä ja Särkivaaran päällä hurttien kanssa. Lenkin jälkeen tokoiltiin pieni hetki koirien kanssa minun odottaessa kyytiäni, jolloin pääsin tosiaankin treenaamaan tuota piilopaikkistakin hetken vierustoverin kanssa. Ongelmittahan se Fanta onneksi pysyi. Hurtat olivat väsyneitä reissun jälkeen, kuten voi päätellä alla olevasta viimeisestä, kotimatkalla otetusta, kuvasta.

Ja sehän se piti vielä sanoa, että tuona samana perjantaina, jona kävimme Fantan kanssa kaikki avoimen liikkeet läpi, treenattiin myöskin Fexun kanssa tokoa kunnolla pitkästä aikaa. Felix teki niin ihanan iloisesti kaiken, mutta se on kyllä ihan hömelö verrattuna Fantaan. Piti oikeasti välillä nauraa tuolle, kun on niin hassu ja symppis otus.
Seuraaminen meni ihan hyvin, oli kivasti vielä muistissa. Käännöksiä pitäisi alkaa treenata, niitä se ei oikein tajua. Kokeilinpas sitten menisikö tuo liikkeestä maahan. Menihän se oikein hienosti. Otettiin sitten välissä hyppyä, joka oli myöskin kivasti muistissa. Sitten kun kokeilimme taas seuruuta, alkoi Felix mennä parin askeleen välein itsestään maahan... hömelö hurtta! Alkoi tosiaan siis ennakoimaan maahan menoa, kun otettiin kerran se liikkeestä maahan. Nooh, tehtiin seuruuta niin kauan kunnes meni taas normaalisti ja kokeiltiin sen jälkeen luoksetuloa. Tehtiin ties kuinka monta kertaa peräkkäin ja joka kerralla Felix tuli vasta toisella käskyllä! En kyllä ymmärrä mikä siinäkin oli. Ekalla se vain istua pönötti ja katsoi suloisesti ja reagoi vasta toiseen käskyyn. Lopulta sain sen kuitenkin tulemaan ekalla ja siihen lopetettiin se luoksari. Liikkeestä seisominen ei ollut enää hyvin muistissa, pitäisi sitä alkaa treenailemaan kunnolla. Paikkiksessa pysyi hyvin.
Kyllä se Felix vielä jonain päivänä (ehkä) oppii nää alokkaan liikkeet! Pitäisi vaan muistaa treenata enempi Fexunki kanssa. Olispa kyllä jännä päästä sen kanssa joskus johonki nakki-lelu-luokkaan tokoilemaan ja nolaamaan itseni. Eiköhän toi sais vähintään jotaki symppis/sääli-pisteitä.

12.3.

17.3.