Mennään eikä meinata

Ja jälleen kerran edellisestä postauksesta on päässyt kulumaan turhan paljon aikaa. Vaikka nyt meille onkin taas tapahtunut kaikenlaista, mutta yritän tiivistää vähän, ettei tule kilometripostausta!

Fazerin mörköily on jatkunut. Välillä pahempana ja välillä lievempänä. Tällä hetkellä ei oikeastaan mörköillä enää päivisin mitään ihmeellisiä asioita, mutta pimeällä edelleen. Fazerin suhtautuminen vieraisiin koiriin on myös hyvin epävarmaa tällä hetkellä. Etenkin tähän yritetään panostaa nyt paljon ja saada penskalle lisää rohkeutta toisten koirien kanssa.
Olenkin käyttänyt nyt Felixiä ylipäätään viimeaikoina paljon mallikoirana Fazerille. Käytännössä olen siis raahannut Fazeria yhdessä vain Felixin kanssa useisiin paikkoihin sekä käynyt niiden kanssa yhdessä lenkillä. Ollaan miittailtu aika paljon toisia koiria. Nykyisin täällä Sodankylässä järjestetään viikottaiset pentutreffit, joihin olen Fazeria raahannut Felixin kanssa. Niissä on kyllä käynyt mukavasti porukkaa. Lisäksi vetämieni pentutreenien jälkeen ollaan päästetty pennut myös juoksemaan. Treffattiin myös Annia ja Susua 31.10. kaikkien hurttien kanssa.
Toisiin koiriin tutustumisessa se alku on siis pahin Fazerille. Usein hetken ajan päästä se on leikkimässä jo toisten kanssa, syttyy siis jotenkin hitaasti. Eli pitäisi saada rohkeutta tuohon alkututustumiseenkin, jota luultavasti saadaan vain reippaasti koiria tapaamalla.

Käytiin myös 4.11. Fazerin ja Felixin kanssa vierailemassa mummolassani. Siellä Fazer ja Felix pääsivät näkemään jälleen kissoja. Nyt Fazerin reaktio oli niille haukkuminen, vaikka se on siis nähnyt aiemminkin kissoja ja silloin halusi vain leikkiä niiden kanssa. Mummolassani Fazer pääsi tekemään myös tuttavuutta sekarotuisiin mummokoiriin Emmaan ja Nelliin, joista Nelli on Felixin emä siis. Tällä reissulla sainkin kauan haaveilemani yhteiskuvan Felixistä ja Nellistä.

6.11. Anni käväisi taas hieromassa vähän Fantaa ja myös Felixiä. Fantalle ei mitään kummoista tehty, sillä illalla oli tiedossa agilitytreenit (jotka menivät muuten taas kivasti, wuhuu, alan oppia!). Felixille sitten tehtiin perusteellisempi hieronta ensimmäistä kertaa. Muistaakseni jossain alaselän seudulla taisi olla jotain jäykkyyttä tai muuta vastaavaa, mutta siitä en kyllä enempää muista. Kuva © Anni T.

Nyt tämä viikonloppu matkattiin Fantan ja Fazerin kanssa Suvannon pikkukylään viikonlopuksi (7.-9.11.). Felix sai jäädä hoitoon, sillä autossa oli tilaa rajallisesti ja tuo on niin helppo hoidettava. Fanta oli välillä ihan kamala, ei kyllä oma itsensä. Käytti mm. ääntään välillä turhankin tiheään tahtiin. Vieläkin epäilen, että tuolle on juoksut tulossa nyt loppuvuoden aikana, joten voi mahdollisesti johtua siitä. Tilaa oli ainakin temmeltää noilla ja Fazer sai mörköillä pimeällä kunnolla, kun ainoa ulos tuleva valo lähimailla oli vain kahdesta talosta.

Tietenkään ei saa unohtaa sitä, että nyt Fazerilta on lähtenyt hampaita ihan urakalla. Neljä hammasta olen löytänyt lattioilta. Yhtenä iltana saatiin myös vähän säikähtää, kun Fazer oli riehunut pihalla Lucan ja Fantan kanssa, ja lopulta oli jäänyt niiden alle. Mitään ei onneksi vaikuttanut tapahtuneen, mutta sisällä sitten huomattiin, että Fazerin toinen pupilli ei laajentunut. Fazerin veljellä oli ollut samankaltainen tilanne ja pupilli oli palautunut normaaliksi pian. Fazerinkin pupilli oli onneksi normaali jo heti seuraavana aamuna.
Tänäänhän Fazerilla tuli ikääkin mittariin jo viisi kuukautta! Sekä ohjatut treenitkin loppuivat jo tältä vuodelta. Kotona treenit alkavat sujua kivaan malliin. Katsotaan jos ensi vuonna pääsisi korkkaamaan Fazerin kanssa ensimmäiset tokokisatkin sitten. Alta oikea kuva © Anni T.

Pentuilemassa Helsingissä

Perjantaina 17. päivä startattiin Fazerin kanssa matka kahden kohti Helsinkiä minipentuleirille. Tiedossa oli tokoa, hakua, agilitya, valokuvailua ja tietysti riehumista koko pentueen voimin. Vähän jännitti mitä matkasta tulee, sillä Fazer on ollut viimeaikoina aikamoinen mörköilijä. Noh, jatkuihan se mörköily junassakin toisille koirille sekä Helsingissäkin joillekin asioille, varsinkin pimeällä, mutta ihan hyvinhän se meni loppujenlopuksi.

Fazer pääsi hakumatkan jälkeen ensimmäistä kertaa junaan, ja hyvinhän se osasi rauhoittua. Nukkui suurimman osan ajasta. Sekä meno- että paluumatkalla oli vaihdot vain Oulussa, jossa sitten käytin Fazerin tarpeillaan. Hyvin se jaksoi pidätellä Oulusta Helsinkiin sen yli seitsemän tunnin matkan!

Saavuttiin ihan myöhään Helsinkiin ja Fazerilla pääsi juna-asemalle komeat riemupissat, kun pääsi tervehtimään vastassa ollutta Shantia. Shantin luona näytettiin Fazeria vähän Dracu-emälle ja Wicca-puolisiskolle. Meinasi Fazer niillekin alussa ärhennellä, mutta se loppui kyllä melko lyhyeen, ja sen jälkeen Fazer olikin vähän mielistelevä molempia kohtaan koko viikonlopun.

Lauantaina 18. päivä lähdettiin melko varhain aamusta kävelemään kohti Malminkartanoa. Sinne oli sovittu aluksi vähän tokon treenaamista ja sen jälkeen pentujen kuvauksen ja riekkumista. Aloitettiin treenit pujottelulla, ja Fazerilla meni ihan hyvin! Tyypilliseen tapaansa se vinotti kontaktikävelyssä, mutta kuitenkin, eihän tuo ole meillä vielä oikeaa seuraamista, joten ei haittaa. Sen jälkeen kaikki treenasivat itsenäisemmin ja Shanti kävi neuvomassa. Tokokuvat © Shanti Karinen

Treenien jälkeen otettiin kaikista pennuista yksilökuvat: rakenne, istuminen ja pää. Homma olikin monimutkaisempi kuin olisi kuviteltu. Saatiin kuitenkin otettua kuvat kaikista muksuista. Annen ottamat kuvat pääsee näkemään täältä ja minun ottamiani kuvia tulee tänne.
Kuvien jälkeen pääsivät penskat juoksemaan rallia. Huomasi, että Fazer oli vähän ulkopuolinen porukasta. Se seuraili lähinnä Wiccaa ja Dracua, mutta oli myös kiinnostunut sisaruksista ja niiden perässä juoksemisesta. Myöhemmin, kun kävelimme kohti Shantin asuntoa innostui Fazerkin leikkimään kunnolla Ieva-siskon kanssa. Ieva tuli siis myös Shantin luo omistajansa kanssa ennen iltapäivällä alkavia hakutreenejä.

Ehdittiin juuri sopivasti syödä ja pennut levätä hetken ennen kuin tuli lähtö taas treenaamaan. Haussa meillä toimi opettajana Laura Lönnberg. Jokainen pentu sai tehdä harjoituksen kerran ja sen jälkeen nähtiin Lauran oman aussien, Nessan, hakutreenit. Kului kyllä ilta nopeasti näissä treeneissä! Kuva © Tiia Hämäläinen

Sunnuntaina 19. päivä saatiinkin nukkua pitempään kuin lauantaina. Tiedossa oli tunti pentuagilityn harjoittelua hallissa. Shanti antoi mahtavia ohjeita treenailuun pennun kanssa, niillä eväillä alamme Fazerin kanssa harjoitella jatkossa! Sää oli sateinen ja tuulinen, mutta treenien jälkeen käytiin vielä juoksuttamassa pentulaumaa samalla paikalla kuin lauantainakin.
Illemmalla ei tehty sitten enää mitään kummempaa. Ilta meni lopulta aika nopsaan Shantin kanssa jutellessa ja maanantai aamuna olikin sitten aikainen herätys. Ja siinähän se maanantai meni matkustettaessa koko päivän. Vaihdossa Oulussa nähtiin pikaisesti Eveä ja Aawaa. Fazer ei ollut kuitenaan ihan niin paha tämän junamatkan aikana kuin aiemman. Noohh, toivottavasti menee äkkiä ohi moinen mörköily.

Mutta oli hauska ja antoisa reissu! Oli mahtavaa nähdä kaikkia sisaruksia. Ja tietysti saada vinkkejä treenailuun jatkossa.

Mitäs muuta? Eipä tässä ole kotiutumisen jälkeen ehtinyt sen kummempaa tapahtua, kuin että Anni kävi tänään hieromassa Fantan toistamiseen. Lisäksi Fantalle kauan himoitsemani Pomppakin saapui postissa, voin tehdä myöhemmin oman postauksensa siitä, mitä olen tykännyt siitä, kunhan pääsen ensin testailemaan kunnolla.

Talvi tekee tuloaan

Fazerilla ja Fantalla on ehtinyt olla jälleen yhdet ohjatut tokotreenit. Fazerilla menee treeneissä muuten tosi hyvin, mutta sivulla kulkeminen edes jotenkin suorassa tuottaa ongelmia. Tulee mielenkiintoista ja työlästä opettaa tuolle seuraaminen. Sivulletulo alkaa luonnistua pikkuhiljaa, se käyttää yllättävän hyvin takapäätään jo nyt.
Fantan kanssa treenit menivät myös ihan hyvin, treeneissä oli mukana ihan uudenlaista intoakin! Pari treenikertaa on jäänyt valitettavasti väliin, kun olen taas kerran sairastellut. Nyt minun pitäisi päättää osallistunko sen kanssa ensi kuussa tokokokeeseen vai jätänkö ensi vuodelle. Ruudun maahanmeno, kaukot ja luoksetulon pysäytykset pitäisi hioa sitä varten.

Fantalla on ehtinyt olla myös agilitytreenit, jotka menivät jälleen ihan kivasti. Vihdoinkin Fanta alkaa tajuta oikeasti kontaktit! Niitä ollaankin viimeaikoina harjoiteltu melko ahkerasti, kuten myös ohjauskuvioita taottu vähän lisää päähäni. Myös Fazerin kanssa olen alkanut harjoitella ohjauskuvioita esineitä tai puita kiertäen.

Keskiviikkona 8. päivä Anni (Susu-seropin omistaja) kävi hieromassa Fantaa. Vähän meinasi Fanta välillä värkätä, eikä rentoutunut vielä aivan täysin hieronnan aikana. Luultavasti ensi viikolla otetaan kuitenkin uusiksi, jolloin hierotaan myös Felix samalla. Eikä löytynyt Fantasta mitään kummoisempaa, pari kohtaa vaikuttivat ehkä vähän jäykemmiltä.

Loppuviikosta olisi tarkoitus mennä Fazerin kanssa kohti Helsinkiä pienelle kasvattileirille! Tiedossa on ainakin hakua ja agilityä sekä mahdollisesti jälkeä ja tokoa. Ja tietenkin sisarusten kesken riekkumista. Jännää nähdä miten koko päivän kestävä junamatka tulee menemään kahden Fazerin kanssa. Ja ylipäätään koko reissu Helsingissä. Varsinkin, kun Fazerille on alkanut muodostua sellainen ongelma, että ihmiset ovat niin kivoja, että pääsee riemupissat tervehtiessä. Nooh, eiköhän se siitä! Alla Fazerin 4kk kuva, © Inga K.

Ja tosiaan, lumetkin täällä on ollut jo muutaman päivän ajan. Saa nähdä sulavatko pois vielä.

Kolme vuotta

Fantalla tuli tänään jo peräti kolme kokonaista vuotta täyteen! Kakuksi Fanta sai oikean herkkukakun: hirven lihaa nappuloilla koristeltuna, ja kynttilöinä toimi purutikku katkottuna kolmeen osaan. Kylläpä kakku maistui! 

Hyvää syntymäpäivää Fantalle!

Ps. Myös blogi täytti tänään kolme vuotta!