Vuodet vierivät

Tänäänhän on siis Fantan sekä blogin avauksen yks vuotis synttärit! Herttinen kuinka aika kuluu!

Aloitetaan tarinointi blogista ensin. Ajatus lähti siitä, kun mietin, että haluaisin pitää jonkinlaista päiväkirjaa siitä, mitä on tullut puuhailtua Felixin kanssa. Ihan itseäni varten siis. Olin yrittänyt aijemmin pitää tämän kaltaista päiväkirjaa Wordilla, mutta se osoittautui turhan säätämiseksi. Blogiin oli huomattavasti helpompi kirjata asioita ylös ja niin tämä syntyi. Yllätyksekseni olen huomannut, että ilmeisesti joitakin kiinnostaakin nämä jaarittelut! Ja yllätyksenä tuli sekin, kun Fantan saannin jälkeen huomasin, että tämän blogin ensimmäinen postaus oli samana päivänä kun Fanta oli syntynyt. En siis tiennyt tuolloin vielä, että jossakin oli syntynyt minulle toinen koira.
Olen oikeastaan todella yllättynyt siitä, kuinka aktiivisesti olen tätä kuitenkin jaksanut pitää yllä. Aluksi pekäsin, että tämä kaatuisi aika pian, koska olen aika kyllästyväinen tyyppi. Aina on tullut kuitenkin jossain vaiheessa päiviteltyä tänne menneet jutut, vaikka joskus ei intoa niin paljoa olekaan  kuin joskus muulloin. Nyt siitä on jo se vuosi, kun olen tätä pystyssä pitänyt! Huihui, kyllä se aika vain kuluu nopsaan.

Sitten siirrytään Fanta osioon. Muistan kun selailin netissä melkein vuosi sitten kaikessa rauhassa kaikenlaisia sivuja huvikseni, kunnes silmiini osui jotain huomiota kiinnittävää. Se oli ilmoitus aussienpennuista Tanhuassa. Pyysin isältäni päästä edes katsomaan niitä, mitään varsinaisia toiveita pennun saamisesta en kuitenkaan ihan hirveästi elättänyt. Isäni oli sen verta kovasti vastaan sisäkoiraa. Lopulta isä suostui ja tarkoituksena oli tosiaan mennä vain katsomaan noita pentuja. Mutta noh... pentujen näkemisen jälkeen varmaan uskoo, että isänikin sydän sulasi, koska kuka olisi voinut vastustaa tuollaisia neliviikkoisia palleroita (ps. arvatkaa kuka on Fanta):

 Kotiin tullessamme käytiin siis keskustelua koirasta isäni kanssa läpi. Kävimme läpi kaikenlaisia mahdollisia ongelmia, joita pennusta voisi tulla ynnä muuta sellaista. Hän kuitenkin suostui pennun ottamiseen! Voitte varmaan uskoa, että olin ihan pilvilinnoissa silloin, olin haaveillut jo kauan toisesta koirasta ja vihdoinkin se kävisi toteen. Selkeästi on tuosta ensimmäisestä tapaamisesta jäänyt mieleen isän lausahdus kasvattajalle mennessä, että "Muista sitten, että me ei sitten osteta mitään!" ja kotiin tultuamme hän kysyikin veljeltäni: "Mitä mieltä olisit jos meille tulisi toinen koira?"

Sitten alkoikin kuumeinen miettiminen kenet valitsisin pennuista. Menisimme valitsemaan isäni, pikkusiskoni ja veljeni kanssa pentuni sitten, kun ne olisivat kuusi viikkoisia. Sitä ennen mietin etukäteen niitä pentuja, jotka olivat minusta kiinnostavimpia. Valitsin kolme pentua, joiden väliltä alkoi sitten vaikea valinta. Kasvattajan luona leikimme pihalla pentujen kanssa, tarkkailin niiden käytöstä ja luonnetta. Sisälle mentyämme oli päätöksen aika. Tarkkailin minun, veljeni ja isäni sylissä olevia pentuja ja tein päätökseni. Se pentu, joka oli minun sylissäni, tulisi olemaan minun. Se oli vaikuttanut luonteeltaan minulle kaikkein sopivammalta, juuri sellaiselta, jollaista olin toivonutkin. Sen jälkeen alkoikin se tuskainen odotus vaihe.

Pentujen ollessa yhdeksän viikkoa lähdettiin 2.12.-11 hakumatkalle isosiskoni kanssa. Matka kasvattajalle oli melkein vaarallisen liukas, mutta hengissä onneksi selvittiin! Kasvattajan luona kaikki pennut päästettiin moikkaamaan meitä ja heti tunnistin, kuka kaikista niistä oli se omani (siskoni ihmettelikin, että miten tunnistin sen, mutta pitäähän se nyt oma tunnistaa!). Muut pennut, paitsi Fanta, vietiin sitten pois ja se pyöriskeli siellä jaloissamme, kun täytymmie papereita.
Kotimatkalla Fanta oli ihan unelma! Se nukkui puolet matkasta sylissäni rauhassa, minä tuijotin sitä vain onnellisena ja mietin, että tuo pieni otus tuossa sylissäni olisi minun koirani. Puolet matkasta se nukkui vieressäni olevassa matkakopassa. Kotiin päästyämme alkoi pikkuisella jännittää. Jätin kopan eteiseemme ja odottelin milloin pikkuinen uskaltautuisi ulos kopasta. Fanta oli kyllä ihan hämmentynyt siitä mihin se oli joutunut. Pikkuhiljaa se kuitenkin uskaltautui esiin ja alkoi tutkia paikkoja. Pian talo olikin sille jo ihan tuttu paikka, joten kävimme ulkona moikkaamassa Felixiä. Fanta oli vapaana ja Felix hihnassa varmuuden vuoksi. Felix olikin aluksi hermostunut pikkuisesta, mutta hyvin se kuitenkin käyttäytyi. Parissa päivässä nuo olivat jo ylimmät ystävykset.
Ensimmäinen yökin Fantalla meni tosi hyvin! Ei vinkunut ollenkaan, tuo pentu vaikutti liian täydelliseltä ollakseen totta. Jo ensimmäisenä iltana se oppi istu-käskyn, vaikken opettamalla-opettamalla sitä sille opettanutkaan, vaan sanoin käskyn silloin kun tuo sattui vahingossa istahtamaan ja se yhdisti asian nopeasti. Tuntui kovin luksukselta hitaasti oppivan Felixin jälkeen.

Niin se aika on kulunut ja tuostakin pienestä pallerosta kasvoi jopa koira. Yhteiseloomme on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin päiviä, mutta ehdottomasti paljon enemmän niitä hyviä! Fanta on ollut monella tavalla unelmieni täyttymys. Vasta nyt viimeaikoina sillä on alkanut ilmenemään tuota teineilyä ja peppuilua (jos nyt ei lasketa pientä uhmaikää ihan pentuna ja todella satunnaisia uhmakertoja vähän vanhempanakin), mutta eiköhän se tästä! Kokonaisuudessaan kuitenkin todella upea koira! Kiitos Marketalle kun toi maailmaan näin upean koiran! Toivottavasti meillä on Fantan kanssa vielä monta upeaa vuotta edessämme, oikeastaan tästä toiminta melkeinpä vasta alkaa kunnolla, kun Fanta alkaa tulla siihen ikään, että pystytään kokeilemaan monipuolisemmin erilaisia harrastuslajeja!

Fantan ensimmäisen elinvuoden aikana ansaitsemat pokaalit ja ruusukkeet. Ensimmäinen ruusuke on mätsäreistä PUN2, toinen mätsäreistä BIS1 ruusuke (samalla Fantan ensimmäinen ruusuke) ja kolmas ruusuke tokokokeista ALO2 tuloksesta. Ensimmäinen "pokaali" möllitokoista kolmannesta sijasta, toinen myös möllitokoista kolmannesta sijasta ja kolmas pokaali samaisista mätsäreistä BIS1, mistä se BIS1 ruusukekin oli.

Alla kuvia syntymäpäivän kulusta:

48,5cm, 15kg

Sitten vähän poseerattiin.

Ja riehuttiin uudella isosiskoltani saadulla lelulla.

Riehuttiin vähän Akemin kanssa.

Käytiin vielä syyskahluulla.

                                                                     Odotettiin lupaa syödä synttärikakku.

Herkuteltiin kakkua, joka sisälsi sika-nauta jauhelihaa, nakinpalasen, lauantai-makkaraa ja salaatin lehden..

Syöpäs nyt se salaattikin!

Illalla Fantan uusi lelu näyttikin sitten jo tältä.

 Eipäs tässä enää kummempaa kuin että hyvää syntymäpäivää rakas! <3>

Liian kauan...

... edellisestä postauksesta. Voi mikä häpeä, kun ei ole tullut kirjoitettua lähes neljään viikkoon! Yksinkertaisesti on vain tuntunut siltä, ettei ole ollut intoa kirjoittaa, koska mitään erikoista ei ole tuntunut tapahtuneen.

 Tässä välissä meillä on ehtinyt kuitenkin olla 3 x ohjatut tokotreenit Fantan kanssa:
Maanantaina 3.9. oli treenit, päivää tokokokeiden jälkeen siis. Ja kylläpä sitä intoa tokoiluun tuolta neitiseltä päätti sitten nyt löytyä! Ei sitten kokeissa voinut olla intoa, mutta noh. Ainakin treenit menivät hyvin. Tuosta on jo sen verta aikaa, että en meinaa edes muistaa mitä tehtiin, mutta niitä samoja perusasioita kuin aijemminkin.
Sitä seuraavan viikon maanantaina 10.9. saatiinkiin personal ohjausta Fantan kanssa, kun ei muita ryhmäläisiä tullut paikalle! Käytiin läpi seuruuta (jossa Fanta kyllä meinasi alkaa edistämään), paikkista näyttelyharjoituksessa olevien koirien "juoksukehän" vieressä, hyppyä (jossa Fanta ennakoi istumista...), kaukoja, noutoa, luoksaria, jääviä... Noita aika tavallisia juttuja, mutta nyt sai kouluttajalta mukavasti vinkkejä kun olimme vain me paikalla. Kouluttaja sitten lopulta päästi minut aijemmin pois, kun osasimme kaiken mukamas niin hyvin, heh.
Maanantaina 17.9. ei käytykään sitten ollenkaan ohjatuissa treeneissä, sillä minä olin vähän kipeähkö + ulkona satoi vettä. Sen sijaan sitä seuraavan viikon maanantaina 24.9. käytiin taas treeneissä pyörähtämässä. Väkeä oli taas paljon paikalla, syksy tekee ihmeitä ihmisille. Meidän "edistyneimpien" treeniporukkaan tuli pari uutta tulokasta. Aluksi otettiin seuruuta ringissä  ja siinä sitten täyskäännäksiä ja pysähdyksiä. Sen jälkeen kouluttaja keskittyi enemmän tulokkaisiin ja kaikki ne, jotka olivat ennenkin olleet ryhmässä, tekivät sivummalla itsenäisesti kouluttajan käskemät jutut läpi. Niihin kuului muun muassa jäävät, luoksariharjoituksia ja sivulletuloa. Me Fantan kanssa teimme nuo kaikki nopeasti läpi, joten siinä lisäksi otettiin sitten seuraamisen vauhdinmuutoksia ja käännöksiä, paikkista sekä kokeiltiin keppejä, kun ne kerta siinä meidän vieressämme olivat. Fantan ensimmäinen "kosketus" agilityesteisiin siis, kepit olivat harjoituskepit, jotka oli verkotettu siten, että koiralle tulee se oikea reitti siinä. Muutama kerta ehdittiin toistaa sitä ja Fanta tajusi ihan kivasti jo jujun!

23.9.

Siinä sit pääasiassa kaikki erityinen (tai no erityinen ja erityinen), mitä ollaan kuukauden aikana tehty. Ollaan me toki tosin pari kertaa koirakamuja päästy tapaamaan, mutta tosiaan, vain PARI kertaa! Hullun vähäiseksi jäänyt lenkkikaveritkin! Kuinka kauheaa...
Kovin paljon perus arkea on ollut viime aikoina. Ei ole minullakaan hirveästi tokoinnostusta ollut, joten kotona treenaaminen on jäänyt suhteellisen vähäiseksi. Ja siitä puheen ollen, meillä on jälleen tokokokeet kolmen viikon päästä ja saas nähdä miten ne tulevat menemään! Hallissa kun ovat vielä lisäksi. Toivottavasti saataisiin toi paikkis parempaan kuosiin ennen niitä. Onpas kyllä turhauttavaa, kun ei ole ollut paljoa treenikavereita viime aikoina ja yksin meidän ei ole sinänsä kovin hyödyllistä paikkista treenata, sillä ilman vieressä olevia koiria tuo pysyisi vaikka kuinka kauan. Olen jopa semmoistakin kokeillut, että olen Fantan paikkikseen laittanut ja mennyt sitten treenaamaan Felixin kanssa esiintymistä ja ravaamista mätsäreitä varten (Kyllä, Fexukin pääsee mätsäreihin lokakuun puolella, jee! Katsotaan miten tulee menemään, odotukset eivät ole mitenkään korkealla tuon pärjäämisen suhteen, mutta innoissani olen!)  ja Fanta on pysynyt ihan ilman ongelmia paikallaan.

23.9.
Nähtiin Hannaa ja Latea Fantan kanssa. Käytiin aluksi ympäri tuollainen pieni luontopolku (the pappilanniemi) läpi keskustan lähellä. Fanta sai juosta vapaana, mutta Late oli vielä tuolloin kiinni, sillä tuolla luontopolulla kulkee aika paljon ihmisiä. Päätin samalla käyttää tilaisuuden hyväkseni ja harjoiteltiin paikkista. Late istui emäntänsä kanssa sen noin kolmen metrin päässä Fantasta. Saatiin oikein mukavaa häiriötä, kun minun takaani kulkevasta polusta ajoi ensin kaksi nuorta poikaa pyörineen ohi, sitten tulee kaksi höpöttävää naista kävellen, sitten mies, joka myös käveli ja lopulta nainen vauvankärryjen kanssa. Saattoi siitä joku juoksijakin mennä ohi, en muista. Mainiosti Fanta kuitenkin pysyi ilman mitään aikomusta lähteä.
Kun oltiin tuo polku läpi käyty, mentiin paikkaan, jossa päästettiin nuo molemmat vapaiksi. Kyyllähän nuo riehuivatkin ja hyvä niin! Late ei meinannut pysyä oikein Fantan perässä! Felix pääsi illalla pitkälle pyörälenkille, kun Fantakin kerta oli saanut pitkän lenkin päivällä.

28.9.
Tänään perjantaina nähtiin sitten Iidaa ja Akemia molempien hurttien kanssa. Fanta aluksi haukkui Akemille... se oli outoa, mutta en oikeastaan ihmetellyt, koska Fantasta on tullut oikeasti melkoinen teini. Okei, ei mikään pahin teini minkälainen voisi olla, mutta paha teini Fantaksi. Naapurimme labradorinnoutajallekin tuo alkaa haukahtelemaan, kun tulevat vastaan, vaikka on ihan tuttu ja kiltti koira, phöh. Lisäksi myös silloin saattaa puhahdus tulla, kun lenkillä tulee vastaan koira ja jos Felix on mukana. Yksin ollessaan tuo ohittaa toiset koirat ihan kauniisti. Hihnakäytös normihihnassa on ollut myös viimeaikoina levotonta tuolla, ärh... menisipä teini-ikä äkkiä ohi. Saas nähdä milloin tuolla juoksutkin alkaa, tiedän ainakin, että yhdellä siskolla ne on olleet jo.

Mutta siis niin, eksyinpäs aiheesta, hupsista, mentiin vaan suoraan tuonne metikköön ja päästettiin koirat irti. Akemi oli kyllä ihan hurjan energinen! Akemi ja Fanta lähinnä leikkivät keskenään ja Felix kulki jossakin ihan omissa maailmoissaan ihan kuin Akemia ja Fantaa ei olisi ollut olemassakaan. Näytti olevan Fantalla ja Akemilla ainakin oikein hauskaa.




Tämän enempää asiaa minulla ei sitten nyt olekaan. Huomenna on kuitenkin luvassa taas postausta, koska on erityinen päivä! Tai oikeastaan on kaksi syytä sille, miksi huomenna täytyy tehdä postaus. Papukaijamerkki sille joka arvaa!

                                                                                       18.9.

Felixistäkin löytyy vauhtia, kunhan se vain haluaa käyttää sitä! 18.9.

18.9.

Tokokoe, Sodankylä

Ei todellakaan mennyt kokeet ihan putkeen. Fanta oli jo koepaikalle tultaessa tosi laimealla tuulella. Sitä ei kiinnostanut ottaa kontaktia pätkääkään. Todella huonoa työskentelyä Fantaksi, mun tuuria, että juuri tänään sillä sattui olemaan tuollainen ei-kiinnosta-päivä. Liikkeiten alussakin sai aina odottaa mun suusta tulevaa valmis-käskyä tovin, kun Fanta katseli ihan kaikkialle muualle, paitsi minuun.
Alla kuitenkin pisteytykset selostuksineen. Video olisi ollut, mutta se oli niin kaukaa otettu ja ihan niin ylivalottunut, ettei siitä saa selvää! Pahoittelut. Tuomarina siis Allan Aula.

Luoksepäästävyys 10
Tätä itse vähän jännitin, että miten Fanta suhtautuu miestuomariin, mutta hyvinhän se meni.

Paikalla makaaminen 0
Voi paikkis minkä teit! Ei siinä, osasinhan minä tätä jo odottaakin. Mutta eniten harmittaa se, että se ei olisi noussut, jos eräs toinen koira ei olisi noin puolessa välissä noussut aluksi istumaan ja sitten hiipimään omistajaansa kohti. Mutta ehottomasti tähän lisää treeniä tuollaisessakin tilanteessa, jossa joku nousee! Fanta siis pysyi maassa arviolta noin puolitoista minuuttia. Niin lähellä oli! Noustessaan Fanta tuli hitaasti ja vähän epävarmasti minua kohti.

Seuraaminen kytkettynä 9
Kuinka kamalaa. Ei kontaktia lähes lainkaan. En tajua kuinka saatiin tästä näin hyvä numero. Piste meni siis kuitenkin siitä, että pysähtyessä ei ottanut perusasentoa heti kunnolla.

Seuraaminen taluttimetta 8
Yhtä hirveää kuin kytkettynäkin, ei kontaktia. Pisteitä meni tässäkin noista perusasentojen huonouksista. Ei tajunnut siis pysähtyä nätisti vierelle, vaan käveli eteenpäin, jäi seisomaan hetkeksi ja tuli vasta sitten perusasentoon.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Tuplakäskystä meni pari pistettä! Meinasi jäädä aluksi seisomaan, mutta sanottuani äkkiä tuplan, luulin että se jäi vieläkin seisomaan, mutta yllätyksekseni se olikin mennyt onneksi maahan, huh. Mutta seuruuosuus oli kyllä tosi laimea.

Luoksetulo 10
Ihan hyvällä vauhdilla tuli, olisi saanut olla Fantaksi vähän nopeampikin, mutta ei muuten moittimista. Ei nyt törmännytkään.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Tämä meni onneksi hyvin! Tosin seuruuosuus tässäkin laimeaa.

Estehyppy 10
Meni ihan nappiin.

Kokonaisvaikutus 10

Lopullinen tulos siis ALO2 156/200p. sij. 10/11. Tokavikoja siis oltiin! Ja ykköstulos niin lähellä. Mutta höpsis me tällaisesta lannistuta, katse kohti uusia kokeita, kyllä me se ykkönen yritetään tänävuonna saada! Harmi tosiaan, että Fanta ei ollut ihan oma itsensä näissä kokeissa, lieneekö teineilyä tai jotain.

Jännitys tiivistyy!

Tämä viikko on kulunut lähinnä sunnuntaista tokokoetta jännittäessä... ja se on jo huomenna! Huhhuh! Niin toivon, että paikkis menis ees hyvin.
Ei olla mitään kovin erikoista tehty tällä viikolla, ainoat ihmeellisyydet ovat lueteltuna tuossa alhaalla. Huomenna sitten luvassa koepostausta!

27.8.2012

Maanantaina käytiin Fantan kanssa koirakoulussa. Olisin halunnut käydä mielelläni vielä Felixin kanssa ennen kuin se kouluttaja, joka meillä tavallisesti on, palaisi treeneihin, mutta halusin vahvistaa vielä paikkista ennen kokeita. Itseksemme siis lähinnä treenattiin Fantan kanssa sivummalla. Hyvin meni paikkikset onneksi. Otettiin yhdesti erään berninkin kanssa lyhyehköt paikkikset, eikä Fanta ollut onneksi aikeissakaan nousta, huh. Paikkiksen lisäksi otettiin vain jotain pieniä seuruupätkiä ja sitten yhdesti treenattiin ryhmän mukana hyppyä.

29.8.2012

Fanta täytti 11 kuukautta! Hui kuinka vanha se on jo. Pian se on jo vuoden. Huhhuh. Säkä oli semmoinen noin 48,5cm ja paino noin 15,2kg.

30.8.2012

Torstaina oli kilpailuihin tähtäävien tokotreenien viimeinen kerta. Tällä kertaa treenit olivat semmoiset, että tehtiin kehä ja laitettiin kaikille numerolaput (yritettiin luoda koetuntumaa). Liikkeet tehtiin ihan koejärjestyksessä ja lähes kokeenomaisesti. Jokainen siis teki liikkeet yksi kerrallaan ja muut antoivat sitten palautetta.
Aloitettiin siis luoksepäästävyydestä. Joo, se meni hyvin. Paikkis. Se osuus, jota nyt melkein pelkään, Minun ei tarvinnut mennä koirasta niin kauas kuin muitten. Ennen paikkis meni mun mielestä tosi nopeasti, olin itse vain silleen lallalaa, mutta kas kummaa, nyt kun siitä on kehkeytynyt ongelma, menee aika hitaasti. Tuijotin ja tuijotin Fantaa ja hiekka sen ympärillä alkoi särisemään jo oudosti silmillä ja kerpele soikoon tyttö pysyi! Se meni alussa maahan tosi vinosti, mutta väliäkös tuolla kun kerta pysyi! Mahtava tyttö, toivotaan että pysyisi kokeessakin.
Yksilöliikkeet menivät sitten vähän miten menivät. Koirat nääs piti viedä autoon siksi aikaa, kun joku oli kehässä, joten Fantahan oli sitten ihan duracell, kun sen autosta haki. Tiesin jo siis heti, että se edistäisi seuraamisessa ylienergisyyden takia. Ja niinhän se tekikin.
Liikkeestä maahanmenossa tolle tuli joku aivokatkos ja se ei tajunnu mennä maahan. Oikeassa kokeessa olisi mennyt nollille tuommoinen suoritus.
Luoksetulossa Fanta tuli tosi vauhdikkaasti luokse, mut ylienergisyyden takia sit törmäys!
Liikkeestä seisominen meni hyvin. Toi pysähty käskystä ku seinään, ees jotaki hyötyä superaktiivisuudesta!
Hyppy meni hienosti!
Mutta tosiaan, mulle oli ihan sama, että jotkut yksilöliikkeet menivät nois treeneis vähän miten menivät, kunhan pysy paikkiksessa! Siitä olin ihan älyonnellinen, täytyy vain toivoa että pysyisi kokeessakin.

Kuvat 30.8.-12 aamulenkiltä