Ulkoilupäivä Levillä

Matkalla (kännykällä otettu)

Tiedossa oli siis mätsärit, möllitokot ja kiihdytyskisat Levillä. Olin arvioinut väärin sen, kuinka kauan kestää meiltä ajaa Leville, joten minulle jäi sellaiset puoli tuntia aikaa aamutoimiini, upsista. Käytin hurtat 15min lenkillä ja söin äkkiä ja lähdettiin. Oltiin ihan viime tipassa ilmoittautumispaikalla, mutta kerettiinpä kuitenkin!

 Kun kerta oltiin niin viimetipassa, niin ei tarvinnut kauaa odottaa, kun päästiit möllitokoissa jo aloittelemaan. Olin kyllä vähän pettynyt siihen, että mölleissä käytiin läpi vain neljä eri liikettä. Luoksepäästävyys oli pakollinen kaikille, loput sai valita itse. Itse valitsin sellaiset liikkeet, joihin halusin varmuutta ennen lauantain virallista koetta eli seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja ehdottomasti paikkamakuu.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
JES, JES JA JES! Paikkis oli mulle tärkein juttu koko mölleissä ja olin kyllä super onnellinen tästä! Vielä ylpeämpi olen, että Fanta pysyi loistavasti aloillaan, vaikka molemmilla sen vieressä olevilla koirilla oli jotakin säätämistä. Molemmat nousivat heti alussa seisomaan ja kulkivat vähän ohjaajiaan kohti. Toisen omistaja käski koiransa istumaan ja toinen käski maahan. Tuon jälkeenkin toinen koirista vielä nousi pari kertaa seisomaan ja sen omistaja käski sen aina vaan maahan uudelleen. Loistavaa häiriötreeniä, sitä juuri tarvitsimmekin. Paikkamakuuaika taisi kylläkin olla vain minuutin, mutta olin silti niin onnellinen! Ei merkkiäkään siitä, että Fanta olisi edes yrittänyt nousta vierustovereista huolimatta.
Seuraaminen taluttimetta 10
Tosi hienoa työskentelyä, mahtava meininki oli tytöllä. Tämän liikkeen valitsin siksi, kun Fanta on viimeaikoina saattanut vähän edistää tai vinottaa seuruussa, nyt teki kuitenkin niin hyvin, että aijaijai!
Liikkeestä maahanmeneminen 10
Halusin ottaa tämän liikkeen, koska Fanta on viimeaikoina saattanut istua maahanmenemisen sijasta, vaikka ei olla koskaan edes liikkeestä istumista treenattu. Kuitenkin teki tyttö nyt liikkeen aivan loistavasti. Häiriötäkin oli, kun maahankäskemisen jälkeen joku vingutti vinkulelua jossain lähistöllä. Fanta piti silti päänsä hyvin, vaikka sitä kiinnostikin ääni.

Täydet pointsit siis vedettiin kaikesta. Ja niinhän siinä kävikin sitten, että sijoituksemme oli lopulta  1/9 ja pisteitä siis 40/40! Hyvä maku jäi kyllä suuhun mölleistä, niin hienoa työskentelyä. Hyvillä mielin odotellaan nyt lauantain virallisia kokeita.

Möllien jälkeen mentiin tarkistamaan tilanne mätsärikehillä. Vielä ei ollut onneksi meidän vuoromme lähettyvillä (olimme 27:nsiä isoissa aikuisissa), joten käytiin kokeilemassa kiihdytyskisaa sillä välin. Kaksi yritystä saatiin ja Fanta ei kyllä oikein tykännyt siitä naisesta, joka piti siitä kiinni sillä välin,  kun minun piti juosta radan toiselle puolelle. Fanta yritti vältellä sitä naista, hassu koira. Mutta nopeasti se Fanta kyllä kiihdytti, kuului ympäriltä ihmisten lausahduksia: "Onpa nopea koira!". Lopulta tultiin neljänniksi isojen aikuisten kiihdytyskisassa!

© Salla O.

 Kiihdytyskisan jälkeen ei tarvinnut sitten kauaa odottaa, että päästin mätsärikehään. Fanta oli vähän levottomalla tuulella, mutta hyvin se silti meni! Punainen nauha saatiin. Punaisten kehässä Fantalla alkoi kummasti kutittaa toista takajalkaa ja se olisi halunnut ties miten vänkkyröidä, mutta kunnialla selvittiin! Meidät valittiin neljän parhaan joukkoon ja lopullinen sijoituksemme oli PUN2! Tuomari mietti hetken ykköspaikkaa Fantan ja erään toisen väliltä, mutta näillä mennään ja tyytyväisiä ollaan! Fantan liikkeitä tuomari kehui.


Tämmöinen oikein mukava päivä meillä siis takana. Loppuun vielä pakollinen palkintopossukuva:

Möllitokosta punainen ruusuke, 15kg ruokasäkki, lyhyt hihna ja ruskea panta.

Mätsäreistä sininen ruusuke, Biofarm-kassi, punamusta kaulapanta ja ravintolisäpaketti.

Kiihdytyskisasta vihreä ruusuke, kampa ja pieni Orijen ruokapussukka.

Kaikissa tuli mukana Zooplus-tarjouskuponkeja.

Kun alkaa katsella vanhoja kuvakansioita...

... on tietenkin pakko käsitellä muutama kuva, joita ei jaksanut silloin käsitellä. Kiitos Erikan innostuin katselemaan näitä vanhoja kuvia, lähinnäkin keväältä, kesältä ja syksyltä, kun ei ole lunta. On jotain väriäkin jopa kuvissa, eikä aina vaan sitä valkoista (ai miten niin alkaa kyllästyttää taas talvella kuvaaminen). Pitäisihän minun kyllä saada muitakin hommia tehtyä, eikä vaan käsitellä vanhoja kuvia, mutta, mutta, oli pakko! Tällainen pieni hassu postaus siis tähän väliin.
Huomenna onkin sitten Fantan kanssa möllitokot ja todennäköisesti myös mätsärit luvassa!
Ps. Piti se vielä mainita, että hiihtoloma tosiaan alkoi perjantaina, niin voi ottaa hetken iisisti!

9.9.2011

27.5.2012

7.10.2012

Tokokatsausta + muuta

Näh, taas vierähtäny ihan liikaa aikaa edellisestä tekstistä. Ei siinä, mulla on monesti tehny mieli kirjottaa tää blogiteksti, mutta aika on tuntunu olleen rajallinen. Mulla on ollu niin paljon kaikenlaista viimeaikoina, minkä vuoksi ollu tosi pitkiä päiviä. Koiratki ollu vähän vähemmällä tekemisellä välillä arkisin noitten mun menojen takia, mikä on tosi tyhmää! Eilen kuitenkin sain päätökseen nämä minun menoni ja tästä eteenpäin elämä toivottavasti alkaa taas tasaantua ja aikaa riittää paljon koirille, kuten aiemminkin. Kuitenkin, vaikka koirille ei ole aina ollut arkisin ihan niin paljon aikaa, mitä olen toivonut, on silti niiden kanssa tapahtunut kaikkea kivaa.

25.1. pääsimme tokoilemaan Fantan kanssa pitkästä aikaa kera Erikan ja Kielan. Fantalla oli tosi kiva vire päällä ja tokoilut menivät tosi hyvin! Otettiin seuruuta, merkkiä, ohjatun noudon alkeita, ruutua, noutoa, kaukoja, paikkista ja muistaakseni myös jääviä (seiso ja maahan, istumis jäävää ei olla viel treenattu).
Ruutuun lähettämisen treenaus kyl yllätti mut ihan täysin. Pieni tauko ruudun treenamisessa oli selvästi tehny hyvää tuolle, kun oli saanu muhia aivoissa se homma. Tyttö juoksi ruutuun hyvällä vauhdilla ja vau! Kyllä tästä meidän ruudusta tulee vielä tosi hyvä! Välimatkaa ruutuun päästään ilmeisesti lisäämään taas pikkuhiljaa.

© Erika

Nouto meni tosi hyvin, kuten Fantalla yleensäkin, vauhtia löytyy! Joskus eteentuloasento saattaa olla hieman vino kapulan kanssa, mutta olen saanut sitäkin jo tosi hyvin korjattua. Metallinoudossa (mitä en tosin nyt treenannut, kun oli niin kova pakkanen, mutta näin yleisesti) kapulaa hakiessa vauhti on hyvä, mutta sitten kun Fanta tajuaa, että kapula on se metallinen, niin alkaa sillä vähän ällöttää. Pitää viel treenata paremmin varmuutta tohon metallikapulan pitoon ja lisää vauhtia sen metallikapulan tuomiseen.
Merkkikin alkaa jo sujua hyvin! Vauhtia alkaa senkin luo menemiseen löytyä. Välimatka merkkiin tosin on vielä hyvin lyhyt. Kerran aijemmin kokeilin tahalteni, että tajuaisiko se ideaa, jos käskisin sen ensin merkille ja siitä noutamaan vielä jonkin matkan päähän jätetyn noutokapulan. Aluksi Fanta oli vähän hämillään, mutta kun vähän sitten ohjeistin paremmin aluksi, tajusi se idean kivasti. Tuo kun päästäisiin vielä joskus yhdistämään siihen ohjattuun noutoon! Sitäkin treenattiin nyt Erikan ja Kielan läsnäollessa. Vielä on paljon treenattavaa siinä, että Fanta ei sekoita vasempaa ja oikeaa, mutta kyllä tästä viel hyvä tulee! Lisää toistoa vaan.
Avoimen luokan kaukot menevät mielestäni oikein kivasti, peppu pysyy hyvin paikallaan. Sen sijaan seisomisen mukaan ottaminen kaukoihin sekoittaa vielä joskus vähän pakkaa. Tai ei muuten, mutta seiso-maahan ja seiso-istu vaihtoja pitää vielä selvästi treenata.

Kenguru. © Erika

Paikkiksesta alan olla pikkuhiljaa taas varma! Mahtava juttu! Ei ole päässyt tapahtumaan muistaakseni sitten syksyn niitä kesken kaiken nousuja. Kielan kanssa otettiin ehkä n. minuutin paikkiksia. Kokeiltiin myös siten, että Erika kutsuu Kielaa Fantan vierestä, kun Fanta on paikkiksessa. Hienosti pysyi tyttö! Iltalenkeillä olen sitten joskus myös piilopaikkistakin treenaillut. Pisimmillään olen tainnut ottaa vasta minuutin paikkiksia, mutta ongelmitta ovat sujuneet. Täytyy vielä kuitenkin treenata tuota lisää ja kokeilla joskus sitä kolmenkin minuutin piilopaikkista ennen kuin uskaltaa sitä treenata koirakaverin kanssa.
Seuraaminen mulla sen sijaan on alkanut vähän harmittamaan viime aikoina. Jostakin syystä Fanta meinaa joskus nykyisin vähän vinottaa siinä. Nooh, eiköhän me saada se viel korjattua.

Tähän yhteyteen sopii hyvin 23.1. otettu video avoimen kaukoista:

Tokoilujen jälkeen käytiin tietty vielä hurttien kanssa lenkkeilemässäkin jonkin aikaa ja Fexukin oli silloin mukana menossa. Kovin pitkällä lenkillä ei ehditty käydä ennen kuin Erikan kyyti saapui jo, mutta parempi se oli kuin ei mitään. Ja tosiaan, valosan aikaan päästiin touhuamaan siitä huolimatta, että oli keskiviikko (täällä Lapissa kun tosiaan on se kaamos, tammikuussakin tulee melko aikaisten pimeä), sillä oli koeviikko menossa, niin päästin aikaisten koulusta.

--------------------------------------------------------
 Muutoin tokoilut ovatkin sitten olleet lähinnä niitä iltalenkkien yhteydessä tokoiluja. Viikonloppuisin ollaan käyty kunnolla seikkailemassa koirien kanssa metsissä. Paljon satunnaisia kuvia lenkeiltä siis luvassa (ja galleriasta löytyy vielä vähän lisää):

23.1. (Myös ympärillä olevat pikkukuvat otettu tuolloin)

30.1. Pihlajanmarjahullu. (Kännykällä)

10.2. Kommattivaara näkyy taustalla.

 Vasen kuva otettu 10.2. ja oikea 17.2. hiihtoretkeltä (kännykällä).

 17.2. päästiin tosiaan tekemään ensimmäinen hiihtoretki koirien kanssa tälle vuodelle. Oli kyllä mukavaa ja sääkin oli mitä parhain! Ensi talvena pääsenkin sitten opettamaan Fantalle vetohiihtoa, tuskin maltan odottaa! Tuo olikin mukavan aktiivinen viikonloppu. Lauantaina 16.2. käytiin lumikenkäilemässäkin Fantan kanssa kera Hannan ja Laten. Ensimmäistä kertaa koskaan kävin lumikenkäilemässä ja oli kyllä mukavaa menoa, pitää hommata itsellekin tuollaiset lumikengät! Koiratkin väsyivät mukavasti siinä menossa, kuten omistajatkin.
 Maininnan arvoista varmaan sekin (jokseenkin ei kylläkään mitään erityistä), että tavattiin tässä 29.1. uusi koiratuttavuus, Kira laika (venäläis-eurooppalainen). Kyseinen koira on ystäväni hoitokoira. Käytiin sitten kerran lenkillä yhdessä minun hurttieni kanssa. Vapaana ei voinut yhdessä pitää, kun Kira ei oikein syttynyt hurtilleni, mutta tulihan sitä kyllä tovi haahuiltua kylällä ja aina se on minustakin mukava tavata uusia koiratuttavuuksia.

Jospa vielä lisäisin yhden hassun videon tähän loppuun, jossa Fanta innostui repimään koivua. (Kuvattu 2.2.)

Ja vieläkin saan toitottaa tätä samaa: Fantan ensimmäisiä juoksuja ei ole vieläkään näkynyt tai kuulunut.
Niin ja mätsärit/möllitokot ja tokokokeet alkavat lähestyä! Huii!

-----
Muoksista tähän viestiin sen verta, että pakko lisätä vielä tämä yksi yhteiskuva, jonka sain äsken käsiteltyä. Otettu 10.2.

Vuoden starttaus

Piti tämäkin viesti kirjoittaa aijemmin, mutta se nyt vähän venähti. Koulussa joudun kestämään tällä hetkellä pitkiä päiviä, jotka sitten syövät energiaa. Etenkin kun kotona pitää jaksaa touhuta vielä hurttienkin kanssa. Väsynyt olen nytkin, mutta päätin, että kyllä tää teksti pitää saada tehtyä! Eli nyt tulee kuulumisia ihan vuoden ekasta päivästä asti.

Aloitetaan uudenvuoden aatosta. Päivä sujui koirien osalta niin kauan hyvin, kunnes naapurista laukaistiin ensimmäinen raketti juuri pihalla ollessamme. Olimme käyttämässä siskoni poikaystävän kanssa heidän rottweiler pentuaan Lucaa pihalla ja samalla oli omat hurttani mukana. Fanta ei välittänyt kaukaa kuuluvista paukuista, mutta auta armias kun suhahti ilmaan naapurista tuo raketti. Fanta juoksi äkkiä terassille oven eteen ja alkoi täristä. Viime vuonna se alkoi säikkyä raketteja juurikin samaisesta naapurista ammutun raketin vuoksi. Viime vuonna Fanta ei kuitenkaan tärissyt missään vaiheessa, nyt se tärisi. Felixhän ei korvaansa lotkauta millekään raketille nykyisin. Se oli ihan tyynen rauhallinen oma itsensä.
Kuitenkin, menimme sitten sisälle ja olisin odottanut, että Fanta olisi sisällä rauhoittunut, kuten edellisenäkin vuotena, mutta niin ei käynyt. Se jatkoi tärisemistä ja mukaan tuli vielä hermostunut läähättäminen. En tosiaankaan ollut nähnyt Fantaa aijemmin tuollaisena. Eli ei ainakaan laukausvarma tapaus ole.
Fanta ei sitten millään meinannut rauhoittua, hermostuneisuus senkun jatkui vain. Itse satuin olemaan vielä uudenvuoden aattonakin kipeänä ja kun oloni paheni illan myötä, päätin mennä sänkyyni pötköttelemään ja otin hurtat mukaan huoneeseeni. Sillä tavoin sain Fantan vihdoin rauhoittumaan, se asettui nukkumaan ja herättyään se ei onneksi läähätellyt tai tärissyt enää koko loppuiltana/yönä ja se oli muutenkin paljon rauhallisempi, vaikka paukut kuuluivat tosi hyvin sisälle kahdentoista aikaan. Selvittiin siis lopulta hyvin mielin siitäkin uudestavuodesta, vaikka minulla nyt kamalan huono olo olikin korkean kuumeen takia.

Sairastelin vielä vuoden ensimmäisen viikon ja sen jälkeen alkoi onneksi tokeneminen. 10. päivä siskoni ja hänen poikaystävänsä sitten lähtivät takaisin kohti kotiansa Ouluun Lucan kanssa.

Sunnuntaina 13. päivä tavattiinkin sitten taas pitkästä aikaa Tiinaa ja Kuuppista (Jekku ei tällä kertaa ollut menossa mukana) sekä siinä samalla myöskin Erikaa ja Kielaa. Ja kyllä jo luulisi, että on tuolla Fantalla juoksut tulossa, kun jossakin vaiheessa lenkkiä Kuuppis kiinnostui hirveästi Fantasta, mutta ei lainkaan Kielasta, jolla ei ole vielä juoksut tulossa. Lisäksi myöhemmin, kun Tiina ja Kuuppis olivat jo poistuneet seurastamme, kulki jonkin matkan päässä minusta ja Erikasta kaksi henkilöä, joilla oli vapaana oleva koira mukanaan ja myöhemmin se koira tulikin sitten meidän luoksemme pitkänkin matkan, kun olimme ottaneet välimatkaa heihin (niin pitkän matkan, ettei koiran omistajat olleet olleet hetkeen näkyvissä lainkaan). Kyseinen koira oli uros ja päätimme kääntyä koirinemme Erikan kanssa takaisin polkua pitkin, jotta omistajat tulisivat lopulta vastaan. Sieltä ne sitten jonkin ajan päästä tulivatkin ja toinen henkilöistä kertoi, ettei tuo koira tavallisesti kyllä lähde mihinkään. Kun selitin, että toisella koirallani on mahdollisesti juoksut tuloillaan kertoi tämä henkilö sitten, että juoksut ovat kyllä olleet semmoinen asia sille koiralle, mitä se ei ole voinut vastustaa. Luulisi siis tosiaan että olisivat tuloillaan. Lisäksi kun Luca oli vielä meillä, käyttäytyi Fanta yhtenä päivänä jokseenkin omituisesti ja vähän äksysti sitä ja Felixiä kohtaan. Hmmmh. Mutta siis niin, ryhmäkuvaa vielä lenkistä:

Ja sitten tässä välissä onkin ollut taas normiarkea lähinnä. Tähän vuodenaikaan ei oikeen tapahdu mitään erikoista äksöniä! Maaliskuussa mennään tokokokeita taas koettamaan, mikäli saadaan vain paikka! Sitä odotellessa siis.

Lauantaina 19.1. olikin sitten kiva päivä, kun pääsin ensimmäistä kertaa tänä vuonna vihdoin ja viimein lenkille samaan aikaan kuin aurinko! Nautin kyllä suuresti ja kameraakin tuli ulkoilutettua. Sunnuntaina sain myös nauttia ihanaisesta auringosta. Aaaah, kevättalvi tulee, rakastan! Mutta eipäs sitä tän kummosempia tällä kertaa. Laitetaas loppuun viel pari aurinko kuvaa: