Tämmöstä tänään

Opetin Fantalle yhden uuden hauskan tempun tänään ja pakko jakaa siitä video kanssanne:

Maanantaina 25.3. käytiinkin sitten lenkillä Tiinan ja Jekun kanssa. Jekku oli taas ihan innoissaan Felixistä, joka ei puolestaan ollut taas huomaavinaankaan Jekun olemassa oloa. Oli kuitenkin mukava käydä lenkillä pitkästä aikaa! Vaikka ei nyt ehdittykään mitään hirmuisen pitkää käydä.

Lisäksi Fanta täytti tänään jo peräti puolitoistavuotta! Huh, niin se aika rientää. Korkeutta en jaksa mitata, kun tuo tuskin on sitä kasvanut, mutta painoa on jo peräti 16,1kg! Tuo onkin saanut parin viime kuukauden aikana selvästi lisää massaa.

Tokokärpäsen hyökkäys

Maanantaina 11.3 palailtiin kotiin Oulusta. Olihan se kaiken kaikkiaan mukava reissu, vaikka kipeänä oltiinkin vähän kaikki siellä. Junamatka kohti Rovaniemeä oli oikein rentouttava, kun vaunussa ei ollut muita kuin minä, sisarukset ja hurtat. Oli mukavasti tilaa. Mielestäni kuitenkin kokonaisuudessaan hiihtoloma tuntui liian lyhyeltä (mikä ei nyt sinänsä ole mikään yllätys, koska niinhän ne lomat aina...).

Tämän Oulun reissun jälkeen tokokärpänen puraisi minua ja pahan kerran. Lieneekö johtuneen tuosta ALO1 tuloksesta. Kuitenkin, ollaan ahkerasti treenailtu tokoa sen jälkeen. Olin innoissani kun päästiin viimeinkin treenaamaan avoimen luokan hyppyä ja luoksaria. En ollut uskaltanut niitä treenata ennen ALO1:stä, ettei Fanta sekoittaisi niitä vahingossakaan tai mitään muuta vastaavaa.
Pääsinkin pian toteamaan, että avoimen hyppyä ei meidän tarvinnut edes treenata lainkaan, kun Fanta osasi sen tehdä tuosta vain. Luoksarin pysäytyksessäkin ollaan edistytty niin paljon nopeampaa ja paremmin kuin osasin kuvitellakaan! Luulin, että Fanta alkaisi ennakoida sitä pysäytystä hirveästi tai sitten ei tajuaisi pysähtyä ollenkaan tai sitten jäisi hiipimään, mutta kivastihan tuo on mennyt. Pysähtyminen saisi tosin olla vielä näpsäkämpi, mutta eiköhän se siitä. On tässä aikaa treenata.
Kaikki muut avoimen liikkeet ovatkin sitten jo hyvin hallussa ja ehdin jo mielessäni pyöritellä ajatusta, jospa menisimme toukokuussa kokeilemaan kokeisiin asti. Otin tässä perjantaina kaikki avoimen liikkeet putkeen ja kaikki meni tosi hyvin! Paitsi siis luoksarin pysäytys olisi saanut olla vielä hitusen nopeampi, mutta muuten. Paikkistakin otettiin reilusti yli kolme minuuttia paikassa, jossa ei olla aijemmin paikkista treenattu. Pitäisi saada siihen vielä useammin joku koirakaveri mukaan varmentamaan sitä, vaikka nykyisin uskon, että ollaan saatu tää meidän paikkis taas korjattua entisekseen.

Koirakaverista puheen ollen, kävimme viikko sitten sunnuntaina 17.3. hurttien kanssa pitkästä aikaa Moskuvaarassa Erikan ja Kielan luona. Käytiin muistaakseni noin neljä tuntia tarpomassa jäällä, metiköissä ja Särkivaaran päällä hurttien kanssa. Lenkin jälkeen tokoiltiin pieni hetki koirien kanssa minun odottaessa kyytiäni, jolloin pääsin tosiaankin treenaamaan tuota piilopaikkistakin hetken vierustoverin kanssa. Ongelmittahan se Fanta onneksi pysyi. Hurtat olivat väsyneitä reissun jälkeen, kuten voi päätellä alla olevasta viimeisestä, kotimatkalla otetusta, kuvasta.

Ja sehän se piti vielä sanoa, että tuona samana perjantaina, jona kävimme Fantan kanssa kaikki avoimen liikkeet läpi, treenattiin myöskin Fexun kanssa tokoa kunnolla pitkästä aikaa. Felix teki niin ihanan iloisesti kaiken, mutta se on kyllä ihan hömelö verrattuna Fantaan. Piti oikeasti välillä nauraa tuolle, kun on niin hassu ja symppis otus.
Seuraaminen meni ihan hyvin, oli kivasti vielä muistissa. Käännöksiä pitäisi alkaa treenata, niitä se ei oikein tajua. Kokeilinpas sitten menisikö tuo liikkeestä maahan. Menihän se oikein hienosti. Otettiin sitten välissä hyppyä, joka oli myöskin kivasti muistissa. Sitten kun kokeilimme taas seuruuta, alkoi Felix mennä parin askeleen välein itsestään maahan... hömelö hurtta! Alkoi tosiaan siis ennakoimaan maahan menoa, kun otettiin kerran se liikkeestä maahan. Nooh, tehtiin seuruuta niin kauan kunnes meni taas normaalisti ja kokeiltiin sen jälkeen luoksetuloa. Tehtiin ties kuinka monta kertaa peräkkäin ja joka kerralla Felix tuli vasta toisella käskyllä! En kyllä ymmärrä mikä siinäkin oli. Ekalla se vain istua pönötti ja katsoi suloisesti ja reagoi vasta toiseen käskyyn. Lopulta sain sen kuitenkin tulemaan ekalla ja siihen lopetettiin se luoksari. Liikkeestä seisominen ei ollut enää hyvin muistissa, pitäisi sitä alkaa treenailemaan kunnolla. Paikkiksessa pysyi hyvin.
Kyllä se Felix vielä jonain päivänä (ehkä) oppii nää alokkaan liikkeet! Pitäisi vaan muistaa treenata enempi Fexunki kanssa. Olispa kyllä jännä päästä sen kanssa joskus johonki nakki-lelu-luokkaan tokoilemaan ja nolaamaan itseni. Eiköhän toi sais vähintään jotaki symppis/sääli-pisteitä.

12.3.

17.3.

Tokokoe, Oulu

Noniin, tänään meillä oli siis alokasluokan kolmas yritys. Aluksi paikalle tultaessa Fantalla oli hieno vire ja keskittymiskyky päällä. Oli kyllä ihan mahtava fiilis ja varma olo siitä, että kyllä se ykkönen tulee nyt! Mutta sittenpäs kävikin toteen sellainen painajainen, jota en ollut osannut edes pahimmissa painajaisissani arvata; hallin katolta tippui lumia maahan ja siitä kuului iso ääni. Sen seurauksena Fanta alkoi pelkäämään. Se alkoi täristä ja läähättää ihan kuten uutena vuonna. Se siitä vireestä ja keskittymiskyvystä. Ei ollut edes pitkä aika ennenkuin ALO-luokan oli määrä alkaa.
Tiedättekö sellaisen tunteen, kun turhauttaa niin kovasti, mutta myös jollakin tasolla huvittaakin vähän samaan aikaan? Juuri sellainen "Ei voi olla totta..." -tunne. Minulla oli sillä hetkellä juuri sellainen tunne. Yritin viritellä Fantaa uudestaan ulkona ja hallissakin, mutta ei sitä saanut palautettua enää sellaiseksi millainen se oli aluksi. Kuitenkin se pystyi edes vähän keskittymään jo eikä vain tuijottanut hermostuneena ympärilleen, joten päätin osallistua kokeeseen. Mielessäni siis todellakin kävi ajatus kokeen keskeyttämisestä, mutta päätin kuitenkin kokeilla, kun tuo sai edes vähän toimintakykyään takaisin. Mennääs sitten pisteisiin, tuomarina toimi Allan Aula.

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10
Olin niin, niin, niiiiin ylpeä tytöstä! Vaikka se olikin vielä vähän hermostunut, pysyi se silti niin hienosti! Kun kuulin sanat "Aika, palaa koiran luo" ja pääsin Fantan viereen, olisin voinut vaikka itkeä onnesta. Olin niin tyytyväinen.

Seuraaminen kytkettynä 9
Tässäpä näkyikin hyvin Fantan keskittymiskyvyn ja vireen hupeneminen. Ei meinannut pysyä tyttö täyskäännöksissä perässä ja kontakti oli välillä ihan hukassa.

Seuraaminen taluttimetta 9
Sama kuin seuraamisessa kytekttynä.

Liikkeestä maahanmeneminen 0
Taas se tyttö keksi laittaa istumaan! Melkein oli menossa maahan, mutta jäi kuitenkin istumaan. Ihme tyyppi.

Luoksetulo 10

Liikkeestä seisominen 8
Vinoon asentoon jäi seisomaan.

Hyppy 10

Kokonaisvaikutus 10

Lopputuloksenamme oli ALO1 170/200p. sija 7/9! Me saatiin kuitenkin vihdoinkin se ykkönen! Kolmas kerta se toden sanoi! Harmitti kuitenkin vähän tapahtunut, Fanta olisi tehnyt niin paljon paremmin ilman hyvää tuuriani, mutta tärkeintä oli, että se ykkönen tuli sieltä viimein. Ja että Fanta jaksoi noinkin hyvin tehdä tapahtuneesta huolimatta! Olin kyllä oikein ylpeä tytöstä.
Fanta onneksi myös rauhoittui vähän hallissa, kun odottelimme muiden suorituksia. Videota ei tällä kertaa ole, kun en halunnut ketään tuttuja halliin. Aijemmissa kokeissa Fanta on ollut niin läheisteni perään, että nyt käskin heidän pysyä ulkona. Luoksepäästävyysrivissä siskoni poikaystävä kävikin tarkistamassa ovella, että oliko vuoroni jo alkanut ja Fantahan huomasi hänet heti. Sain pudistella hänelle päätäni ja hän tajusi onneksi lähteä. Toisen kerran hän tuli tarkistamaan tilanteen, kun odottelimme yksilösuoritus vuoroamme ja Fanta oli ihan innoissaan hänet nähdessään. Piti mennä käymään ihan ulkona asti, ettei Fanta olisi jäänyt haikailemaan hallissa hänen peräänsä. Hassu pikkulapsi. Mutta oikein tyytyväinen olen joka tapauksessa!
Seuraavaksi suuntana onkin sitten AVO, emme siis jää enää ALO:a jankuttamaan. Treenaamme nyt AVO:n kuntoon ja katsotaan jospa päästäisiin sitä kisoihin asti kokeilemaan vielä tämän vuoden puolella. Toiveissa olisi viimeistään syksyllä päästä kokeilemaan, mutta katsotaan nyt, miten lähtee menemään!

Aina ei mee niinkuin suunnittelee

Fantan fiiliksiä junassa. Kännykällä.

Tuli tosiaankin tässä Ouluun siskon luo suunnattaessa huomattua, ettei asiat mene aina niinkuin on suunnitellut. Aluksi juna oli noin tunnin myöhässä. Itse matka sujui kuitenkin ihan hyvin, mitä nyt Fanta vähän puhisi parille ihmiselle pari kertaa. Felix pääsi ensimmäistä kertaa Ouluun mukaan, joten se oli myös ensimmäistä kertaa junassa. Hyvin meni kyllä junailu pojalla! Osasi jopa rauhoittua junassa, kun autossa ei yleensä kunnolla rentoudu.
Ouluun kun päästiin oli vuorossa siskoni Tainan ja hänen poikaystävänsä Juuson koirien totutus minun koiriini. Mentiin siis pienelle lenkille. Luca rottweiler olikin noille jo ennestään tuttu, sen kanssa sujui hyvin, mutta Lola rottweilerin kanssa olikin sitten vähän toinen juttu. Fantan kanssa niillä oli muistaakseni pientä mörinää hihnojen päistä, mutta Fanta on viime aikoina ollut muutenkin tuommoinen, että on saattanut hihnassa tyhjää möristä ja vapaana ei olekaan sitten ollut enää mitään ongelmaa. Sen kummempaa ei tainnut tytöillä olla. Noh, Lola sitten pääsi yhdessä vaiheessa ihan Felixin nokan eteen ja Felix ei pidä siitä, että tuntemattomat koirat pääsee heti iholle ja sehän aloitti sitten murinan. Ennen kuin ehdin mitenkään reagoida, vastasi Lola siihen ja kävi Felixiin kiinni. Arvatahan saattaa, että pieni pystykorvamix jää alakynteen

Fanta, Felix ja Luca. Kännykällä.

täysikasvuiselle rotikka nartulle. Saatiin lopulta koirat irti toisistaan ja tarkistin heti ettei Felixille tullut mitään. Tulihan sille kuitenkin korvaan haava, hieman halkesi korva. Verta valui melko paljon. Päätettiin siis viedä Lola Juuson äidille hoitoon. Kokeillaan jatkossa totutella koiria toisiinsa hissukseen lenkkien merkissä. Ilta jatkuikin sitten mukavasti kun pikkusiskoni oksensi lattialle. Ja niin siinä sitten kävikin, että seuraavana päivänä minäkin sitten oksensin. Ja lenkille piti jaksaa mennä Nooran sekä Kenai ja Koda aussien kanssa. Alkulenkistä Juusokin oli Lucan kanssa mukana menossa. Fanta ei oikein lämmennyt aussie pojuille, oli ihmeellisen kärtyisellä tuulella. Jospa nyt olis ne juoksut lähellä (aina saa toivoa..)! Ja lisäksi minullakin pääsi lenkillä pusikkoon yrjöt (pahoittelut Noora...). Ei kovin pitkää lenkkiä siis käyty, kun olin niin huonovointinen, mutta oli kuitenkin mukava tavata uusia aussiekamuja.

Loppu torstai päivä menikin minulla vain maatessa ja oksennellessa. Tänään perjantaina ei onneksi enää oksettanut, joten lähdettiin Eveliinan, Aawan ja Wenlan kanssa käymään lenkillä. Jonkin pituinen käytiin ja ei Fantakaan ollut enää semmoinen kärtypeppu kuin eilen. Päästiin käymään Eveliinan kanssa vielä iltalenkilläkin, kun tuli täälläpäin käymään. Mukana menossa oli siis minun lisäkseni Fanta sekä Felix, Eveliina ja Aawa sekä Juuso ja Luca. Käytiin noin tunti vaeltelemassa siellä täällä koirat pääosin vapaina juostessa.

Huomenna olisi sitten ne tokokokeet luvassa! Toivotaan, että tällä kertaa kaikki menisi putkeen ja päästäisiin mekin virallisissa näyttämään kuinka hyvin tuo tyttö oikeasti osaa!

Ladun tuhoajat! Kuva hiihtoretkeltä maanantailta 4.3.