lauantai 11. elokuuta 2012

Pitempiä retkiä, tylsyyttä ja vähän treenailuakin

Hupsista, kohta taas kulunut kaksi viikkoa edellisestä päivityksestä! Ja pyrin siihen, että olisin kirjoitellut kerran viikossa... köh, no mutta sentään tämä edes päivittyy pari kertaa kuussa eikä pari kertaa vuodessa!
Viime aikoina ollaan otettu rennosti aika paljon (=ollaan käyty vain tavallisilla lenkeillä), mutta on sitä tullut käytyä pari kertaa pitemmälläkin lenkillä/reissulla koirien kanssa! Tokotreenailut ovat jääneet pääasiassa ohjattujen varaan, sillä Fanta osaa ALO:n liikkeet jo niin hyvin, niin sitten vain kerrataan niitä 1-2 kertaa viikossa.
Niin ja sitten pääsin vihdoinkin aloittamaan viime viikolla hurttien kanssa puolibarffaamisen! Koko barffiin isäni ei suostuisi, mutta edes tuohon onneksi suostui. Sanoisin että parempi se tuokin kuin pelkät nappulat. Lisäksi Felix on ollut nyt sisäkoirana sellaiset kaksi kuukautta, hui kuinka aika kuluu nopsaan! Isäni siis lopulta suostui tuohonkin. Ja phyi, kohta se koulu ja arki alkaa taas.
Mutta, mutta, vielä alla selostusta niistä päivistä, joina tapahtui jotakin normaalista poikkeavaa:

30.7.2012

Maanantaina oli ohjatut treenut ja päätin tällä kertaa mennä Felixin kanssa sinne. Porukkaa oli hyvin vähän paikalla ja kaikki olivat samassa ryhmässä. Perus juttuja tehtiin: katsekontaktia, ohitusharjoituksia, pujotteluita toisten koirien ohi, paikkista, seuruuta ja luoksaria. Felixillä meni muuten tosi kivasti, mutta se oli LAHNA. Etenkin luoksarissa se vain ravasi laiskasti luokseni. Kokeiltiin sitten kerran silleen, että juoksin Felixiä karkuun ja kouluttaja piti Felixiä kiinni ja kun päästi irti, niin johan sitä vauhtia onneksi löytyi.

1.8.2012

Keskiviikkona lähdettiinkin sitten jälleen äffien, Erikan ja Kielan kanssa astetta pidemmälle lenkille. Käytiin seikkailemassa metsässä ja ruohoaukealla ja kokonaisuudessaan taidettiin olla ulkona sellaiset kuusi tuntia. Ainakin hurtat olivat taas väsyneitä, kun saivat riehua niin paljon. Tällä kertaa emme tokoilleet ollenkaan.
Alla onkin sitten taas kuvapläjäys lenkistä:



Fanta on ryhdikäs, Kiela ja Felix ei...

 2.8.2012

Torstaina käytiin jälleen Erikan ja Kielan kanssa lenkillä, kun siihen oli vielä mahdollisuus. Tällä kertaa olimme ottaneet ihan eväätkin mukaan, sillä tidossa oli taas pitkä päivä. Lähdettiin seikkailemaan tällä kertaa padon seudulle, joka on meiltä noin kolmen kilometrin päässä. Patoa vastapäätä oli kiva ranta, jossa pystyi päästämään koirat vapaiksi. Siitä sitten vaellettiin joen reunaa pitkin ja tulihan sitä kaikkea outoa vastaan, muun muassa poron luut, vauvan käytetty vaippa ja koiran ruumis... Oli kyllä kummallinen paikka! Kun olimme kävelleet rantaa pitkin niin kauan, ettei eteen päin enää päässyt, piti kääntyä takaisin. Menimme padolle takaisin jotain metsäpolkua pitkin. Siellä taisimme hengailla hetken ja jatkoimme sitten tutkimusmatkailua. Mentiin metsään jotain kelkkareittiä pitkin ja löydettiin jonkinlainen keinotekoisesti tehty hiekka-aukea, jossa oli pari hiekkamonttuakin reunoilla. Oli kyllä kerrassaan mystinen paikka ja lenkki! Kun olimme tarpeeksi aikaamme viettäneet siellä, menimme takaisin padolle ja siellä hengailtiin hetki ja silloin muistaakseni söimme eväätkin. Lähdettiin sitten pois kun olimme aikamme siellä olleet. Tällä kertaa taisi mennä seitsemän tuntia lenkkeilyyn.

                                                                          Poron kallo ja koiran ruumis.




 Illalla oli tarkoitus käydä Fantan kanssa treenailemassa vielä tokoa koirakentällä. Kentällä ei kuitenkaan näyttänyt olleen ketään, joten päätettiin lähteä sitten pois. Juuri kun käännyimme kentältä pois isommalle tielle, kääntyi koirakentälle kouluttajamme, mutta isosiskoni, eli kuskini, ei alkanut enää kääntymään. Ja oikeastaan oli ihan hyvä, ettei treenattu tuolloin kun oltiin käyty niin pitkällä reissulla päivällä.

 3.8.2012

Päivän "saalis". Eh... ainakin olivat hyviä.
Perjantaina päätin mennä aamulla hurttien kanssa rämpimään suolle! Halusin mennä tarkistamaan, jospa tuosta meidän isosta lähisuosta sattuisi hilloja löytämään. Pakkasin reppuun eväät ja muutaman tyhjän rasian ja eikun menoksi! Melkein heti löysin yhden hillan, mutta se oli raaka. Eikä siitä kauaakaan, kun löysin muutamat toisetkin hillat, jotka nekin olivat vielä epäkypsiä, höh! Aikani rämmittyä löysin kuitenkin pari kypsää hillaa! Mitään hirveitä löytöjä en tehnyt, ihan pari hillaa löysin, mutta oli hauskaa rämiskellä suon reunalla koirien kanssa. Reilu neljä tuntia meillä meni suota kierrellessä.

 6.8.2012

Maanantaina olivat ohjatut treenit. Fantan kanssa mentiin taas tällä kertaa. Edellinen viikko tuli siis loppujen lopuksi pidettyä Fantalla ihan tokovapaana viikkona. Ja into tokoiluun oli kyllä taas tosi ihanaa. Ihan erilaista kuin lahna-Felixin kanssa! Tällä kertaa meidän ryhmää ohjasi eri kouluttaja, mitä yleensä (se sama joka meillä oli viime kerralla Felixin kanssa ohjaamassa kaikkia). Nyt oli vähän rennonpaa tokoilua siis luvassa.
Seuraamista otettiin alussa ringissä ja kouluttaja huusi välillä joko pysähtymistä, täyskäännöksiä tai nopeuden muutoksia. Kääntymisiä vasemmalle ja oikealle treenattiin erikseen paikallaan pysyen. Paikkista otettiin hetki niin maaten kuin istuenkin. Liikkeestä maahanmenoa otettiin leikkimielisemmin kuin toisen kouluttajan kanssa: leikittiin vähän koiran kanssa ja sitten yhtäkkiä vain näpsäkästi maahan käsky. Hyppyä otettiin myös. Fantalla meni kyllä tosi kivasti! Ainoa isompi moka oli, että laittoi hypyssä istumaan silloin, kun tulin sen vierelle esteen toiselle puolelle.

7.8.2012

Tiistaina tuli käytyä lenkillä Hannan ja Laten kanssa. Aluksi otin pelkän Fantan mukaan ja käytiin metsässä juoksuttamassa noita vapaina. Aluksi olivat kovinkin leikkivinään, mutta loppua kohden meno rauhoittui. Noin parisen tuntia oltiin metsässä ja kävin kotona tekemässä koiran vaihdoksen. Felixin ja Laten kanssa käytiin perus hihnalenkki kylällä päin. Noita poikia kun ei voi vapaiksi keskenään päästää, kun eivät tule vielä tarpeeksi hyvin toimeen. Ehkä jonain päivänä, ehkä ei, hihnalenkeillä aijotaan kuitenkin käydä ja katsotaan sitten jos nuo tottuvat vielä joskus toisiinsa tosi hyvin, kun näkevät toisiaan tarpeeksi. Ongelmiahan ei muuten ole, mutta jos nuo pääsevät ihan nokat vastakkain, niin jompi kumpi saattaa alkaa örisemään ja sitten toinen reagoi siihen rähinällä.

Late ja sen leveä samojedi hymy!

9.8.2012

Torstai aamupäivällä kävin pitkästä aikaa treenailemassa Felixin kanssa lähikentällä ihan kahdestaan. Ennen kentälle lähtöä minulla oli oikein hyvä fiilis ja ajattelin, että tästä tulisi tosi hauskaa, mutta jouduin taas vähän latistumaan, kun Felix vain on niin lahna. Eikä sitä kiinnostanut seuruu tuona päivänä yhtään, normaalisti se menee sillä kivemmin. Koitettiin hyppyäkin ja se sentään meni hyvin! Taitanee olla Felixin paras tokoliike. Luoksariakin otettiin ja meinasihan se siinäkin olla aluksi taas lahnan puoleinen, sain siihen kuitenkin lopulta vauhtia.  Päätin jättää sitten tokotouhut sikseen ja treenailla seisomista ja ravaamista sen kanssa. Felix ravaa hyvin, mutta seisomisessa on vielä parantamisen varaa. Ja suunnitelmissahan mulla olisi käydä Felixin kanssa vielä pyörähtämässä parissa mätsärissä, kunhan tulisi vastaan sellaisia, joissa olisi x-rotu luokka erikseen, jotta tolla raasulla olisi edes mahdollisuuksia.
Felixin kanssa treenailun jälkeen kävin vaihtamassa Fantaan. Otettiin ruutua, merkkiä ja noutoa, en halunnut ottaa ollenkaan mitään alokasliikkeen juttuja, sillä illalla oli tiedossa ohjatut treenit.
Fanta vaan ei tunnu tajuavan ruutua. Treenailen ruutua pääasiassa kahdella eri tavalla, siten, että olen ruudun reunalla ja käsken siitä Fantan ruutuun (jotta oppisi oikean paikan) ja siten, että jätän lelun ruutuun ja harjoitellaan sitä vauhtia. Mutta ongelma on se, että Fanta vaan ei tajua sitä itse ruutua siinä ympärillä, yleensä jos koitan käskeä sen ruutuun ilman mitään apuja, se menee vähän eteeni ja alkaa peruutella odottaen, että annan palkan. Ja tuohonhan ei välttis tartte ees ruutua, voisin vaan nytkin sanoa sille ruutu ja se lähtisi peruuttamaan edessäni. Mutta eiköhän se viel joskus sen keksi. Mietin että voisin kokeilla joskus treenata pienellä ruudulla, niin ehkä se tajuaisi ne tötsät siinä ympärillä. Mutta eipä sillä edes mikään kiire ole vielä ruutua oppia, onhan mulla aikaa keksiä erilaisia keinoja, joilla saisin sen tajuamaan idean.
Merkin Fanta keksi sen sijaan nopeaan. Sitä treenattin ensimmäistä kertaa. Ja noutoahan me ollaan aijemminkin otettu ja se meni hyvin. Fanta on vihdoin saanut vauhtia kapulan hakemiseen. Ainoa ongelma siinä on vielä vino tai/ja väljä perusasento. Ollaan tehty erilaisia harjoituksia sen eteen, muttaaah, ei se ota sujuakseen. Aika hassua, että normaalissa luoksetulossa se kuitenkin tulee suoraan ja tiiviisti eteen. Kaipa se kapula on sen mielestä jotenkin tiellä sitten. Mutta jos en saa tuota eteentuloa kapulan kanssa millään suoraksi, täytyy kokeilla suoraan sivulletuloa.
Lopuksi harjoiteltiin Fantankin kanssa vähän seisoskelua ja ravaamista. Mulla itselläni on vieläkin ongelmana, että miten seisottaisin Fantaa. Viime päivinä olen seisottanut polvillani, mukavampaa kuin se selän kyyristely, mitä olen aijemmin tehnyt. Vapaa seisotus olisi omaan makuun kaikkein nätein, mutta ei ole tullut jostain syystä sitä treenattua paljoa. Pitäisi saada siinä niin vahvaksi se, että jalkojen täytyy olla tasaisesti. Tähän mennessä olen joutunut siis asettelemaan Fantan jalkoja. Tosin voisihan sitä semmoistakin vaihtoehtoa kokeilla, että pysähtyessä asettelee jalat ja menee sitten koiran eteen seisomaan. Tosin tuossa koiran edessä seisomisessa sitten pelkään, että Fanta tuijottaisi minua välillä kasvoihin ylös ja sitten se sen toinen korva sanoo bojoing ja nousee ylös! Hmmm... täytyy tätä vielä miettiä.
Ravaaminen meni välillä hyvin, mutta kyllä Fanta yrittää vieläkin ihan liikaa katsoa minua. Jospa me saatais ravailu kivaksi ennen näyttelyitä, en halua että se tuijottaa mua ravatessa silloin, kun toinen korvakin nousee kivasti pystyyn. Sodankylän mätsäreissä toukokuussa Fantalla oli jokin aivopieru, kun se ravasi täydellisesti vieressäni kuitenkaan katsomatta minuun. Silloin se saikin liikkeistä paaaljon kehuja. Sitä ennen ja sen jälkeen se vain yrittää pääasiassa tuijottaa mua ravatessa.

Illalla oli sitten ne kisoihin tähtäävien treenit. Treeniaikaa oli siirretty illemmalle (kahdeksaksi, ennen alkoi kuudelta), jotta kouluttaja pääsisi paikalle. Ja voi hitsi sitä polttiaisten määrää! Melkein kokoajan tuntui jokin paikka kutisevan niiden takia. Mutta kuitenkin, Fanta oli ihan super! Jälleen tehtiin kaikista alokas liikkeistä harjoituksia + kaukokäskyistä ja Fanta vaan oli niin upea! Kaikki meni hyvin sekä vire ja into olivat jotain niin mahtavaa. Kunpa Fantalla olisi kokeessa juuri tuollainen, niin menisi kyllä tosi kivasti! Onhan Fantalla kyllä normaalistikin treeneissä kiva vire, mutta tuo oli vain niin mahtavaa. Itselläkin oli ihan tosi kiva fiilis. Ainoa miinus koko treeneissä oli (polttiaisten lisäksi), että paikkiksessa Fanta nousi seisomaan, kun viereinen saksanpaimenkoira oli syöksähtää sitä kohti. Onneksi kyseinen koira oli kuitenkin hihnassa (oli ryhmän ainoa, jonka täytyi pysyä hihnassa), joten ei päässyt Fantan luo ja ymmärtäähän sen Fantan nousunkin sitten. Ilman tapahtunutta Fanta olisi kyllä pysynyt paikallaan loistavasti. Mutta oli kyllä ihan paras Fanta!

7 kommenttia:

  1. Tuohon ruudun opettamiseen neuvoisin sen verran, että kannattaa opettaa se ihan yhdellä tavalla vaan. Yleinen tapa on juurikin tuo, että viedään lelu tai namikippo ruudun takaosaan ja lähetetään koira sinne. Aluksi ei vaadita sen kummempaa, ei pysähtymistä eikä maahanmenoa. Kun koiralle alkaa olla selvää, mitä siltä vaaditaan, voi ruutuun viedä jonkin pienemmän lelun tai vain muutaman namin, jotka eivät erotu koiralle niin selvästi. Vasta tämän jälkeen lelu tai namit voidaan poistaa kokonaan, jolloin koira toivon mukaan tarjoaa samaa paikkaa ja menee oikeaan kohtaan. Sitten voi esimerkiksi naksauttaa ja heittää koiralle palkan. Tuo tekemäsi peruuttamisharjoitus ei välttämättä tuota haluttua tulosta, koska koira ei vielä tiedä oikeaa paikkaa. Toinen mahdollisuus on laittaa ruutuun kosketusalusta jonka luokse lähettää koira ja koiran edistymisen myötä koko ajan pienentää alustaa ja lopulta häivyttää se kokonaan pois. Tällaisia asioita tuli itselleni mieleen ja olen omalle koiralleni opettanut ruudun tuolla lelutaktiikalla. Toki jokainen tekee kuten itse parhaaksi näkee.

    VastaaPoista
  2. Kiitti neuvosta! (perhana ku nää kommentit vammaa, pitää yrittää saada korjattua) Tarkoitukseni ei ole yrittänyt opettaa ruutuun menemistä tosiaan peruuttamalla (mikä tuli varmaan selväksi :,DD), vaan tuo oli selvästi merkki siitä, että etenin liian nopeaa ja Fanta ei sitten tajunnut mitä hain takaa. Ja treenaan siksi kahdella tavalla, että toisella tavalla se juurikin oppisi sen oikean paikan ruudusta, johon haluan sen menevän ja toisella sit sitä vauhtia. Eilen alkoi jo sujua kivasti kun pienemmällä ruudulla naksuttelin sille silloin, kun se oli oikeassa paikassa, kun kävelimme ruudun ohi/yli. Tuolla taktiikalla se alkoi oikeasti jo tajuamaankin ideaa. Isoin ongelmahan tossa tais olla se, ettei Fanta tosiaan tajunnu sitä ruutua ympärillään. Mut viel on paljon tehtävää ton oppimiseksi! Lelutekniikkaa kokeilen noissa oikea-paikka harjoituksissakin, jos ei ala sujua. Mut eiköghän Fanta ton joskus opi :) Namipaloja en halua käyttää ollenkaan ruudussa muutoin kuin noissa harjotteissa, jossa haluan sen menevän oikeaan paikkaan ruutua.

    VastaaPoista
  3. Kopioi sit toi teksti ja liitä vaik muistioon niin näät sen kokonaan.

    VastaaPoista
  4. Nää kommentit ei muuten näyn. :o Jos on siis useampi rivi niin menee ilmeisesti päälekkäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, se näkyy siis sunkin koneella :D

      Poista
    2. Joo, joku ihme näis vammaa o.o Enkä meinaa saada korjattuu.

      Poista
    3. Mut ei siin, aattelin muutenki tehä uuden ulkan heti perään (kuhan olis aikaa), ku tää on turhan tumma omaan makuun.

      Poista